Noviisista osaajaksi : asiantuntijavalmiuksien kehittäminen
Sorama, Kirsti (2009-05-28)
Sorama, Kirsti
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2009-05-28
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1246533790-1
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1246533790-1
Tiivistelmä
Ammattikorkeakoulut perustettiin tiedekorkeakoulujen rinnalle käytännönläheisemmän soveltavan tieteen korkeakouluiksi. Näin ammattikorkeakoulujen tehtävänä on kouluttaa asiantuntijatehtäviin korkeakoulututkinnon suorittaneita osaajia, joiden koulutuksessa pääpaino on asiantuntijavalmiuksien kehittymisissä. Tällaisiksi valmiuksiksi voidaan yleisten työelämävalmiuksien lisäksi määritellä ammattialakohtaiset tiedot ja taidot sekä kyky soveltaa tiedoissa ja taidoissa integroituvaa tietämystään asiantuntijatehtävissä. Tiedot ja taidot sekä soveltaminen muodostuvat jokainen erilaisista tiedon lajeista, joiden jokaisen oppimisprosessi on myös erilainen. Tiedot koostuvat kooditetusta ja käsitteellisestä tiedosta, joiden oppimisprosessi noudattaa pääosin pragmaattis-kognitiivista oppimisen prosessimallia, jonka ydin on uuden tiedon reflektointi. Oppimisprosessin tuloksena on kognitiiviset muutokset ja oppimisen tuloksena merkitysrakenteiden perustaminen ja laajentaminen. Taidot koostuvat toiminnallistetusta ja kulttuurisesta tiedosta. Niiden oppimisprosessi noudattaa pääosin pragmaattis-empirististä prosessia, jossa ytimenä on uuden kokemuksen reflektointi. Tämän oppimisprosessin tuloksena oppijassa tapahtuu käyttäytymisen muutoksia ja oppimisen tuloksena ovat toimintavaihtoehtojen rekonstruktioita ja valintoja. Kyky soveltaa puolestaan sisältää sekä toiminnallistettua että käsitteellistettyä tietoa. Oppimisprosessi tapahtuu sekä pragmaattis-kognitiivisen että pragmaattis-empiristien prosessin kautta ja soveltaminen tapahtuu kummankin prosessin loppuun saattamisen kautta tiedon ja kokemuksen reflektoinnilla. Prosessin tuloksena on ymmärryksen muutos ja oppimisen tuloksena on analyyttinen ongelmanratkaisu tietoon ja kokemukseen perustuen. Mietittäessä opetussuunnitelmaa olisi huomioitava, että jokaiseen edellä mainituista prosesseista voidaan liittää opetusmenetelmä, joka soveltuu erityisesti jonkin osavalmiuden kehittämiseen. Tiedon kehittämissä tutkivan oppimisen metodi soveltuu erinomaisesti. Taidon oppimisessa puolestaan työelämässä tapahtuva situationaalinen oppiminen tuottaa hyviä asiantuntijavalmiuksia. Kyky soveltaa puolestaan edellyttää ongelmaratkaisukykyä ja siihen erityisen hyvin voidaan käyttää esimerkiksi projektioppimisen menetelmää. Jokaiseen näistä ongelmanperustainen oppiminen liittyy filosofisena tausta-ajatuksena, mutta sen pedagoginen (tai aikuisista puhuttaessa andragoginen) menetelmäratkaisu on erilainen. Jokaisessa myös opettajan rooli on erilainen. Tosiasia kuitenkin on, että opettajan rooli on näiden mukaan muuttumassa oppimisen ohjaajaksi. Opettaja ei ole enää pelkän tiedon jakaja. Kuitenkin esimerkiksi projektioppimisen menetelmä vaatii opettajalta niin moninaisia taitoja, että sellaista käyttöönotettaessa on pohdittava myös opettajakunnan valmiutta.