Lapsi ja perhe neurologian ja -foniatrian päivätutkimusyksikössä: kuvaus yhden perheen kokemuksista tutkimusjakson aikana
Määttä, Kaisu; Issaly, Emilie (2008-12-15)
Määttä, Kaisu
Issaly, Emilie
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008-12-15
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1236065118-8
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1236065118-8
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata vanhempien kokemuksia lapsensa ensimmäisestä hoito- ja tutkimusjaksosta neurologian ja – foniatrian päivätutkimusyksikössä. Selvitämme, miten vanhemmat ovat ymmärtäneet saamansa tiedon lapsensa sairaudesta ja siihen liittyvästä kuntoutuksesta. Tutkimuksemme tavoitteena on saada tietoa vanhempien kokemuksista, heidän saamastaan tiedosta sekä heille annetusta tuesta ensimmäisellä hoito- ja tutkimusjaksolla. Saimme opinnäytetyön aiheen toimeksiantona Keski-Suomen keskussairaalasta lastenneurologian ja – foniatrian päivätutkimusyksiköltä, jonka tarkoituksena on hyödyntää tutkimuksestamme saatua tietoa kehittäessään omaa toimintaansa. Tarkoituksenamme oli haastatella kahta tai kolmea perhettä, jotka olivat olleet ensimmäisellä tutkimusjaksolla päivätutkimusyksikössä. Tutkimukseen osallistui ainoastaan yksi sopiva perhe, joka oli ollut keväällä 2008 ensimmäisellä tutkimusjaksolla päivätutkimusyksikössä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman paljon tietoa yhden perheen kokemuksista tutkimusjaksolta, joten tutkimuksemme on tapaustutkimus. Haastatteluaineisto muodostui laajaksi ja monipuoliseksi. Haastattelimme äitiä ja isää heidän kotonaan eli turvallisessa paikassa, mikä helpotti vastaamista. Vanhemmat olivat haastattelussamme avoimia ja suhtautuivat haastatteluun myönteisesti. Lapsen sairaus oli perheelle haastava tilanne, se aiheutti stressiä, epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta. Tutkimuksen mukaan päiväyksikön toimintatapa perustui perhehoitotyöhön, jossa otettiin huomioon koko perhe sekä autettiin perhettä voimavarojen tukemisessa, edistämisessä ja ongelmien ratkaisemisessa. Luottamuksellisen hoitosuhteen rakentuminen omahoitajan kanssa vaikutti vuorovaikutukseen, jonka myötä vanhemmat pitivät hoitotyötä tärkeänä ja tukea antavana. Tiedon ja tuen antaminen korostuivat hoitosuhteessa ja vaikuttivat perheen selviytymiseen lapsen sairauden kanssa. Vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä hoitojaksoon. He olisivat toivoneet saavansa vielä enemmän aikaa keskustelemiseen hoitajan kanssa sekä hoitopalaverin rinnalle myös kahdenkeskeistä aikaa terapeutin kanssa. Vanhemmat olisivat toivoneet saavansa vertaistukea, jota he olisivat pitäneet tärkeänä voimavarana arjessa selviytymiseen. Tiedon saaminen sairaudesta oli riittävää, mutta yleinen tieto lapsen kehityksestä olisi ollut tarpeen.