Dysfaattinen lapsi huilutunnilla
Viirret-Ruoho, Hanna-Reetta. (2007-05-21)
Viirret-Ruoho, Hanna-Reetta.
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2007-05-21
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1232973308-3
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1232973308-3
Tiivistelmä
Vuonna 2002 uudistetuissa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa parannettiin erityislasten asemaa musiikkioppilaitosten oppilaina. Musiikkileikkikoulunopettajien arjessa erityislapsiin oli totuttu vuosia ja tulevaisuudessa soitonopettajien työnkuvaan sisällytetään yhä useammin erityisoppilaiden opettaminen. Aloittaessaan huilunsoitonopettajan opinnot tekijää mietitytti, millaista olisi opettaa dysfaatikolle huilunsoittoa. Läheisissä musiikkioppilaitoksissa tiedettiin olevan pari dysfaattista jousisoitinoppilasta, mutta niissä ei ollut tavattu yhtään dysfaattista puhallinsoitin-oppilasta. Työn tarkoitus oli kokeilla huilunsoitonopetusta dysfaattiselle lapselle ja koota soitonopettajan työn kannalta keskeisimmät asiat dysfasiasta. Tekijän tavoite oli selvittää, mitä opettajan oli huomioitava ja miten hänen oli toimittava, kun hän opetti dysfaatikkoa. Työ koostui teoriaosasta ja käytännön kokeilusta. Teoriaosassa kerrottiin dysfasiasta, dysfaattisen lapsen opettamisesta sekä dysfasiasta ja musiikista. Käytännön kokeilussa havain-noitiin yhtä aloittelevaa dysfaattista oppilasta viiden huilutunnin ajan etukäteen laadittujen kysymysten pohjalta. Mielenkiintoisin havainto kokeilussa oli se, että dysfaatikko voi lähdekirjojen tiedoista poiketen olla musikaalinen ja toistaa kaikurytmejä. Tekijä huomasi, että dysfaatikko nautti tavallisista huilutunneista ja halusi kokeilun jälkeen jatkaa huilunsoittoa. Oppilaan kehontuntemus ja motoriset taidot olivat tavallista kömpelömpiä, mutta huilunsoitto ei ollut hänelle liian vaikeaa. Hän pystyi soittamaan kehon keskiviivan ylittävässä soittoasennossa, muodostamaan huulilla ansatsin ja artikuloimaan kielellä. Kokeilun dysfaatikolla oli todettu sekä puheentuottamisen- että puheenymmärtämisen vaikeus. Kommunikoinnin rauhallisuudella ja kuvilla teksteineen dysfaattista lasta rohkaistiin puhumaan soittotunneilla. Selkeillä ohjeilla, havainnollistamisella ja mallioppimisella oppilasta opetettiin tehokkaasti. Koska käytännön kokeiluun osallistui yksi dysfaatikko, havaintoja ei voitu yleistää jokaiseen dysfaattiseen soitto-oppilaaseen. Työssä koottiin kuitenkin oleellisimmat asiat dysfasiasta ja musiikista, ja sen toivottiin rohkaisevan soitonopettajia opettamaan erityisoppilaita entistä useammin.