Tarvittavien lääkkeiden käyttö vanhusten pitkäaikaishoidossa
Määttä, Pirjo; Niskanen, Mia; Pennanen, Irene (2008-10-17)
Määttä, Pirjo
Niskanen, Mia
Pennanen, Irene
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008-10-17
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1224223524-1
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1224223524-1
Tiivistelmä
Vanhusten määrän lisääntyminen tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan uusia haasteita lääkehoidon toteutukselle. Lääkehoidon osuus vanhusten hoitotyöstä tulee näin ollen kasvamaan ja vaatii uutta osaamista hoitohenkilökunnalta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaaminen lääkehoidossa tulisi varmistaa sekä kehittää tarpeita vastaavaa koulutusta. Lääkehoidon toteutusta ohjaavat säädökset ja lait sekä sosiaali- ja terveysministeriön antama ohjeistus. Vanhusten lääkehoitoa on tutkittu viime vuosina ja huomattu puutteita sen toteuttamisessa, mm. vanhusten lääkemäärien on todettu olevan suosituksiin nähden suurempia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tarvittavien lääkkeiden käyttöä vanhusten pitkäaikaishoidossa. Tavoitteena oli lisäksi tutkia millaisia tarvittavia lääkkeitä on käytössä ja miten tarvittaessa käytettäviä lääkkeitä käytetään vanhusten pitkäaikaishoidossa. Aineisto koostui kahden vanhusten pitkäaikaislaitoshoitoa tuottavan yksikön potilaiden (N=32) potilasasiakirjoista tehdyistä havainnoista. Lupa potilasasiakirjojen käyttämiseen saatiin Palokan terveydenhuollon kuntayhtymältä ja Jyväskylän kaupungilta. Lisäksi Keljon vanhainkodin asukkailta tarvittiin henkilökohtainen tai omaisen antama suostumus. Aineistosta kävi ilmi, että tutkimusajankohtana käytettiin tarvittavia lääkkeitä yhteensä 225 kertaa. Yleisimmin käytettyjä valmisteita olivat psyykenlääkkeet (N=69), kipulääkkeet (N=47) ja hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet (N=26). Lääkkeen vaikutusta oli arvioitu yhteensä 65 kertaa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että joissakin tapauksissa tarvittaessa käytettävistä lääkkeistä oli tullut säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä ja muutamia lääkkeitä annettiin potilaille ilman lääkärin määräystä. Useimmiten lääkkeenantajana oli lähi- tai perushoitaja. Myös ilman terveydenhuollon koulutusta työskentelevät työntekijät osallistuivat lääkehoidon toteutukseen.