Ammattikouluista avoimiin oppimisympäristöihin: ammatillisen erityisopettajan työ muutoksessa
Hirvonen, Maija (2010-09-24T08:26:50Z)
Hirvonen, Maija
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010-09-24
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1222080176-3
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1222080176-3
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammatillisen erityisopettajan työtä yhdessä
ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus.
Tutkimustehtävinä olivat, mitä erityisopetus on ollut ja on nyt kuntayhtymän viidessä
oppilaitoksessa, miten ammatilliset erityisopettajat kuvaavat työtään ja miten heidän työnsä on muuttunut.
Tutkimuksen ensimmäinen vaihe sisälsi koulutuskuntayhtymän viiden oppilaitoksen
erityisopetuksen vaihekuvauksen vuodesta 1910 vuoteen 2003, mikä muodostettiin
esimieshaastattelujen (N=7) ja kirjallisten dokumenttien avulla. Toisen vaiheen
muodostivat erityisopettajahaastattelut (N=15), jotka tehtiin teemahaastatteluina.
Erityisopettajien haastattelujen pohjalta muodostettiin erityisopettajien
kuvaukset työtehtävistään, työn kokonaisuudesta ja pedagogisista malleista. Erityisopetuksen
vaihekuvauksen ja erityisopettajahaastattelujen avulla laadittiin kuvaus ammatillisen
erityisopettajan työn muutoksesta sekä hahmotettiin tutkimuskohteen erityisopetuksen
ajankohtaiset haasteet.
Tutkimus osoitti, että ammatillisen erityisopettajan työ on sidoksissa kuhunkin
koulutuksen rakenteeseen ja koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin. Erityisopetus
laajeni tavallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin 1970-luvulta lähtien. Tähän aikaan ammatillisen erityisopettajan työ koostui työskentelystä työvaltaisissa pienryhmissä. Erityisopettajan työ oli autonomista ja vastuutettua, mutta erillistä yleisopetuksesta. 1990-luvun koulutuksen lainsäädännöllisten ja rakenteellisten muutosten myötä myös erityisopetuksen toteutusmuoto muuttui. Rakenteeltaan yksinkertaisemmista ammattikouluista siirryttiin monipuolisiin palvelukouluihin, jossa korostuvat joustavuus
ja yksilöllisten oppimispolkujen rakentaminen. Tämä asettaa erityisopetukselle ja erityisopettajan työlle uudenlaisia haasteita.
Tässä tutkimuksessa näyttäytyi erityisopettajien aseman muuttuminen 1970-
luvulta lähtien selkeästä, vastuutetusta ja autonomisesta erityisryhmänopettajan
työstä 1990-luvun yleisopetuksen ammatinopettajan työksi. Vuonna 2003 viidestätoista erityisopettajasta kolme työskenteli luokkamuotoisessa erityisopetuksessa, kaksi ns. vaihtoehtoisissa malleissa ja yksi projektityössä. Yhdeksän erityisopettajaa toimi yleisopetuksen ryhmissä ammatinopettajina, jolloin aseman epäselvyys, työn päällekkäisrooli ja kollegiaalisen yhteistyön vähäisyys vaikeuttivat erityisopettajan ammatti-identiteetin ja asiantuntijuuden kehittymistä. Erityisopettajat kuvasivat kuitenkin työnsä pedagogisia malleja monipuolisesti.
Erityisopettajien osaamisen hyödyntäminen edellyttää vastuutusta erityisopetuksen
tehtäviin yhtenäisen erityisopetuksen palvelustrategian pohjalta. Erityisopettajien
näkökulmasta tarvitaan kollegiaalista yhteistyötä ja täydennyskoulutusta ammatillisen
identiteetin ja työssä kehittymisen tueksi.
ammatillisen koulutuksen kuntayhtymässä. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus.
Tutkimustehtävinä olivat, mitä erityisopetus on ollut ja on nyt kuntayhtymän viidessä
oppilaitoksessa, miten ammatilliset erityisopettajat kuvaavat työtään ja miten heidän työnsä on muuttunut.
Tutkimuksen ensimmäinen vaihe sisälsi koulutuskuntayhtymän viiden oppilaitoksen
erityisopetuksen vaihekuvauksen vuodesta 1910 vuoteen 2003, mikä muodostettiin
esimieshaastattelujen (N=7) ja kirjallisten dokumenttien avulla. Toisen vaiheen
muodostivat erityisopettajahaastattelut (N=15), jotka tehtiin teemahaastatteluina.
Erityisopettajien haastattelujen pohjalta muodostettiin erityisopettajien
kuvaukset työtehtävistään, työn kokonaisuudesta ja pedagogisista malleista. Erityisopetuksen
vaihekuvauksen ja erityisopettajahaastattelujen avulla laadittiin kuvaus ammatillisen
erityisopettajan työn muutoksesta sekä hahmotettiin tutkimuskohteen erityisopetuksen
ajankohtaiset haasteet.
Tutkimus osoitti, että ammatillisen erityisopettajan työ on sidoksissa kuhunkin
koulutuksen rakenteeseen ja koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin. Erityisopetus
laajeni tavallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin 1970-luvulta lähtien. Tähän aikaan ammatillisen erityisopettajan työ koostui työskentelystä työvaltaisissa pienryhmissä. Erityisopettajan työ oli autonomista ja vastuutettua, mutta erillistä yleisopetuksesta. 1990-luvun koulutuksen lainsäädännöllisten ja rakenteellisten muutosten myötä myös erityisopetuksen toteutusmuoto muuttui. Rakenteeltaan yksinkertaisemmista ammattikouluista siirryttiin monipuolisiin palvelukouluihin, jossa korostuvat joustavuus
ja yksilöllisten oppimispolkujen rakentaminen. Tämä asettaa erityisopetukselle ja erityisopettajan työlle uudenlaisia haasteita.
Tässä tutkimuksessa näyttäytyi erityisopettajien aseman muuttuminen 1970-
luvulta lähtien selkeästä, vastuutetusta ja autonomisesta erityisryhmänopettajan
työstä 1990-luvun yleisopetuksen ammatinopettajan työksi. Vuonna 2003 viidestätoista erityisopettajasta kolme työskenteli luokkamuotoisessa erityisopetuksessa, kaksi ns. vaihtoehtoisissa malleissa ja yksi projektityössä. Yhdeksän erityisopettajaa toimi yleisopetuksen ryhmissä ammatinopettajina, jolloin aseman epäselvyys, työn päällekkäisrooli ja kollegiaalisen yhteistyön vähäisyys vaikeuttivat erityisopettajan ammatti-identiteetin ja asiantuntijuuden kehittymistä. Erityisopettajat kuvasivat kuitenkin työnsä pedagogisia malleja monipuolisesti.
Erityisopettajien osaamisen hyödyntäminen edellyttää vastuutusta erityisopetuksen
tehtäviin yhtenäisen erityisopetuksen palvelustrategian pohjalta. Erityisopettajien
näkökulmasta tarvitaan kollegiaalista yhteistyötä ja täydennyskoulutusta ammatillisen
identiteetin ja työssä kehittymisen tueksi.