Valokuva kehitysvammaisen henkilön elämässä
Viitanen, Anu (2008-06-02)
Viitanen, Anu
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008-06-02
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1213097748-1
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1213097748-1
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella valokuvan merkitystä kehitysvammaiselle henkilölle, jota tässä kutsutaan Hannekseksi. Lisäksi työssä pohdittiin valokuvan käyttöä kehitysvammatyössä. Valokuva yhdistetään kehitysvammaisten ihmisten kohdalla usein kuvakommunikaatioon. Opinnäytetyössä valokuvaa lähestyttiin kuitenkin merkitysten näkökulmasta. Opinnäytetyö oli laadullinen tapaustutkimus. Työn aineisto koostui haastatteluista ja kyselystä. Opinnäytetyössä haastateltiin Hannesta neljä kertaa kesän 2007 aikana. Hanneksen omaista haastateltiin puhelimitse yhden kerran ja hänen asumisyksikkönsä työntekijälle laadittiin sähköpostikysely. Hanneksen haastatteluista kertyneen aineiston käsittely keskittyi niihin merkityksiin, joita hän antoi valokuville. Aineistossa tulivat esiin myös kommunikaation haasteet. Tämän lisäksi löydettiin kaikissa haastatteluissa esiintyviä yhteisiä piirteitä. Niitä olivat valokuvien aiheet, niiden määrä ja sijoittelu Hanneksen huoneessa, Hanneksen vireystila, keskittyminen ja kommunikointi sekä oma toimintani haastattelutilanteissa. Hanneksen haastatteluista saatua niukkaa aineistoa täydensivät hänen omaisensa puhelinhaastattelu ja työntekijän sähköpostikysely. Näistä löytyi sekä samansuuntaisia että päinvastaisia näkemyksiä Hanneksen suhteesta valokuvaan. Yhtenäisyyttä nähtiin sekä valokuvan tärkeydessä Hannekselle että hänen suhtautumisessaan valokuvaamiseen. Näkemykset siitä, millä tavalla Hannes suhtautui valokuvattavana oloon, erosivat jossain määrin. Opinnäytetyön perusteella Hannekselle merkityksellisiä tekijöitä valokuvassa olivat mahdollisuus muistaa hänelle läheisiä ihmisiä, tuttuja paikkoja ja tärkeitä tapahtumia sekä fyysisen mielihyvän ja psyykkisen hyvänolon tunteen kokeminen. Lisäksi valokuva oli sisustuksellinen elementti Hanneksen lähiympäristössä. Työ osoitti, että valokuvan käyttö kehitysvammatyössä kaipaa ensisijaisesti arvostamista ja sen monipuolisten mahdollisuuksien tietoista huomioimista.