Suuhygienistin rooli lähihoitajaopiskelijan työssäoppimisen ohjauksessa
Hämäläinen-Kebede, Seija; Jaskari, Arja (2008-04-17)
Hämäläinen-Kebede, Seija
Jaskari, Arja
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008-04-17
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1211533904-2
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1211533904-2
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata suuhygienistin roolia suu- ja hammashoidon koulutusohjelmassa opiskelevan lähihoitajaopiskelijan ohjaajana. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitä hyvä työssäoppinen on suuhygienistin ja lähihoitajaopiskelijan näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työssäoppimisen käytänteiden kehittämiseksi. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut tehtiin keväällä 2007. Haastateltavina oli viisi ensimmäisen työssäoppimisjakson lähihoitajaopiskelijaa ja viisi heidän ohjaajina toiminutta suuhygienistiä. Haastateltavat lähihoitajaopiskelijat olivat 22–23 vuotiaita ja suuhygienistit olivat yli 40-vuotiaita. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tulosten perusteella suuhygienistin roolina on mahdollistaa opiskelijalle rauhallinen työssäoppimisen alku, tutustuminen työhön ja perusasioiden oppiminen. Suuhygienistin tehtävänä on ohjata opiskelijaa monipuolisesti ja edesauttaa opiskelijaa ammatillisessa kasvussa. Tulosten mukaan hyvä työssäoppiminen käsittää opiskelijan monipuolisen perehdyttämisen, tavoitteellisen oppimisen, laadukkaan ohjauksen sekä avoimen vuorovaikutuksen eri toimijoiden välillä. Työssäoppimispaikan ilmapiirin tulisi olla avoin ja opiskelijamyönteinen. Opiskelijan ohjaamisen tulisi olla tavoitteellista ja itse tekemiseen rohkaisevaa. Ohjaajakoulutuksen käyminen ja ohjaamiskokemuksien lisääntyminen auttavat ohjaajaa hyvään tulokseen pääsemisessä. Jatkossa on tärkeää tutkia, miten työpaikkaohjaajakoulutusta tulisi järjestää, että se koettaisiin mielekkääksi ja mahdollistettaisiin siihen osallistuminen. Olisi myös tärkeää tutkia, millaisia perushammashoidon toimenpiteiden opetuskäytäntöjä muissa oppilaitoksissa on ja miten opiskelija kokevat ne.