Etävastaanotot suun terveydenhuollossa : suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä
Huupponen, Tuija (2023)
Huupponen, Tuija
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303143561
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303143561
Tiivistelmä
Suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista haastavat heikentyvä huoltosuhde sekä muuttoliike – kuinka vastata lisääntyvään palvelukysyntään pienenevillä resursseilla koko maan laajuisesti? Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) linjauksen mukaan digitalisaatio ja etäpalvelut ovat yksi ratkaisu. Etäasiointi on paikasta riippumaton ja usein helppo, matalan kynnyksen palvelumuoto, mutta sen hyödyntäminen ei ole ongelmatonta etenkään toimenpidekeskeisessä suun terveydenhuollossa. STM:n digitalisaatiolinjaus ja Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia korostavat alan ammattilaisten roolia etäpalvelujen jalkauttamisessa, mutta suun terveydenhuollon henkilökunnan näkemyksiä etävastaanotoista ei ole tutkittu.
Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia sekä mielipiteitä suun terveydenhuollon etävastaanottotoiminnasta. Samalla selvitettiin, millaiset etävastaanottomallit ovat soveltuvimpia ja mitkä tekijät edistävät tai estävät etävastaanottotoiminnan toteutumista. Systemaattisella tiedonhaulla kartoitettiin aiempia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset analysoitiin induktiivisesti. Aineiston pohjalta muodostettiin tämän opinnäytetyön mittari, joka esitestattiin. Kysely sisälsi 26 strukturoitua ja kaksi avointa kysymystä kahdeksan taustatietokysymyksen lisäksi. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella lokakuussa 2022. Kyselyn lähettivät jäsenistöilleen Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomen Suuhygienistiliitto ja Suun terveydenhoidon ammattiliitto STAL, yhteensä noin 10 600 henkilölle. Aineiston tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS Statistics -ohjelmiston versiolla 29.0. Mittarin konsistenssia arvioitiin Cronbachin alfakertoimella. Avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisesti tutkimuskysymyksittäin ja luokittelun jälkeen aineisto kvantifioitiin.
Tutkimukseen osallistui 149 henkilöä, joista 87 oli suuhygienistejä, 47 hammashoitajia ja 15 hammaslääkäreitä tai erikoishammaslääkäreitä. Vastaajista 66 % työskenteli julkisessa suun terveydenhuollossa, 20 % oli tehnyt etävastaanottotyötä ja 56 % halusi jatkaa etävastaanottotyötä tai oli siitä kiinnostunut. Soveltuvimmaksi etävastaanottotyypiksi mainittiin videovastaanotto. Vastaajat uskoivat potilasohjauksen ja neuvonnan paranevan ja potilaiden hyötyvän etävastaanotoista. Toimenpiteistä alle kouluikäisten suun terveystarkastukset sekä erilaiset kontrollit koettiin soveltuvina etävastaanotoilla toteutettaviksi. Laitteistojen ja ohjelmistojen toimivuus, tietoturva, diagnosoinnin luotettavuus ja potilasvuorovaikutuksen kärsiminen aiheuttivat kuitenkin huolta.
Etävastaanotoilla ei voida hoitaa kaikkia suun terveydenhuollon tehtäviä, mutta etävastaanotot ovat hyvä lisä palveluvalikoimaan. Niiden hyötyjä ja potentiaalia on kuitenkin tuotava paremmin näkyväksi niin suun terveydenhuollon ammattilaisille kuin potilaille. Laajempi hyödyntäminen edellyttää säädöksiä ja ohjeistuksia, ja kansallisella tasolla olisi hyvä määritellä, mitkä tehtävät ja toimenpiteet soveltuvat etävastaanotoilla hoidettaviksi. Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella on selvästi tarvetta kartoittaa suun terveydenhuollon etävastaanottojen nykyisiä, oletettavasti pirstaleisia toimintamalleja ja asiantuntijayhteistyössä muodostaa näiden pohjalta toimintamallisuositus.
Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia sekä mielipiteitä suun terveydenhuollon etävastaanottotoiminnasta. Samalla selvitettiin, millaiset etävastaanottomallit ovat soveltuvimpia ja mitkä tekijät edistävät tai estävät etävastaanottotoiminnan toteutumista. Systemaattisella tiedonhaulla kartoitettiin aiempia tutkimuksia, joiden keskeiset tulokset analysoitiin induktiivisesti. Aineiston pohjalta muodostettiin tämän opinnäytetyön mittari, joka esitestattiin. Kysely sisälsi 26 strukturoitua ja kaksi avointa kysymystä kahdeksan taustatietokysymyksen lisäksi. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella lokakuussa 2022. Kyselyn lähettivät jäsenistöilleen Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomen Suuhygienistiliitto ja Suun terveydenhoidon ammattiliitto STAL, yhteensä noin 10 600 henkilölle. Aineiston tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS Statistics -ohjelmiston versiolla 29.0. Mittarin konsistenssia arvioitiin Cronbachin alfakertoimella. Avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisesti tutkimuskysymyksittäin ja luokittelun jälkeen aineisto kvantifioitiin.
Tutkimukseen osallistui 149 henkilöä, joista 87 oli suuhygienistejä, 47 hammashoitajia ja 15 hammaslääkäreitä tai erikoishammaslääkäreitä. Vastaajista 66 % työskenteli julkisessa suun terveydenhuollossa, 20 % oli tehnyt etävastaanottotyötä ja 56 % halusi jatkaa etävastaanottotyötä tai oli siitä kiinnostunut. Soveltuvimmaksi etävastaanottotyypiksi mainittiin videovastaanotto. Vastaajat uskoivat potilasohjauksen ja neuvonnan paranevan ja potilaiden hyötyvän etävastaanotoista. Toimenpiteistä alle kouluikäisten suun terveystarkastukset sekä erilaiset kontrollit koettiin soveltuvina etävastaanotoilla toteutettaviksi. Laitteistojen ja ohjelmistojen toimivuus, tietoturva, diagnosoinnin luotettavuus ja potilasvuorovaikutuksen kärsiminen aiheuttivat kuitenkin huolta.
Etävastaanotoilla ei voida hoitaa kaikkia suun terveydenhuollon tehtäviä, mutta etävastaanotot ovat hyvä lisä palveluvalikoimaan. Niiden hyötyjä ja potentiaalia on kuitenkin tuotava paremmin näkyväksi niin suun terveydenhuollon ammattilaisille kuin potilaille. Laajempi hyödyntäminen edellyttää säädöksiä ja ohjeistuksia, ja kansallisella tasolla olisi hyvä määritellä, mitkä tehtävät ja toimenpiteet soveltuvat etävastaanotoilla hoidettaviksi. Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella on selvästi tarvetta kartoittaa suun terveydenhuollon etävastaanottojen nykyisiä, oletettavasti pirstaleisia toimintamalleja ja asiantuntijayhteistyössä muodostaa näiden pohjalta toimintamallisuositus.