Lapsuus päihdeperheessä - Subjektiivisia kokemuksia perheelle annetusta tuesta
Salakari, Marika; Hiltunen, Janita (2021)
Salakari, Marika
Hiltunen, Janita
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090217378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021090217378
Tiivistelmä
Terveyden-ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2017 arviolta 70 000 suomalaista lasta kasvaa perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmista on vakava alkoholi-tai huumeongelma. Tämä tarkoittaa noin kuutta (6) prosenttia kaikista alaikäisistä lapsista. Raittiuden Ystävät ry:n mukaan joka kymmenes lapsi elää päihdeperheessä ja arviolta noin 400 000 suomalaista elää päihdeperheen tuomien haittojen kanssa - ilmiötä voidaankin siis jo kutsua kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Tämän opinnäytetyötutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten päihdeperheille tarjottu tuki on muuttunut viime vuosikymmenten aikana haastattelemalla henkilöitä, jotka ovat eläneet lapsuutensa päihdeympäristössä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastattelujen avulla ja tulokset analysoitiin sisällön analysointimenetelmällä. Tutkimushaastatteluun osallistui kaikkiaan kahdeksan (8) henkilöä. Tutkimushaastattelujemme vastaukset perustuvat haastateltaviemme omiin subjektiivisiin kokemuksiin lapsuudestaan ja siitä, kuinka hyödylliseksi he kokivat sosiaalialan ja lastensuojelun palveluntarjonnan kulloisessakin elämänvaiheessaan päihdevanhemman kanssa.
Tutkimuksestamme käy ilmi, että lähes kaikkia haastateltavillamme yhdistivät pitkälti samat kokemukset palveluntarjonnasta ja sen laadusta. Haastattelussa nousi esille se, kuinka oireisiin tartutaan eniten, eikä itse syytä selvitetä ja korjata. Tutkimuksessa tuli myös esille, ettei lastensuojelun asiakkuus perheessä oleellisesti vaikuttanut tuen ja avun saantiin, vaikka noin puolet vastanneista olisi toivonut selkeää puuttumista ja avun tarjontaa perheelleen ja sitä kautta itselleen.
Tutkimuksesta voimme todeta, että tuen tarjonta päihdeperheille on huomattavasti parantunut viime vuosikymmenen aikana, vaikka ylisukupolvisuuden haittoja ei vielä ole täysin selätetty. Suunta näyttäisi kuitenkin olevan oikea.
Tutkimuksestamme käy ilmi, että lähes kaikkia haastateltavillamme yhdistivät pitkälti samat kokemukset palveluntarjonnasta ja sen laadusta. Haastattelussa nousi esille se, kuinka oireisiin tartutaan eniten, eikä itse syytä selvitetä ja korjata. Tutkimuksessa tuli myös esille, ettei lastensuojelun asiakkuus perheessä oleellisesti vaikuttanut tuen ja avun saantiin, vaikka noin puolet vastanneista olisi toivonut selkeää puuttumista ja avun tarjontaa perheelleen ja sitä kautta itselleen.
Tutkimuksesta voimme todeta, että tuen tarjonta päihdeperheille on huomattavasti parantunut viime vuosikymmenen aikana, vaikka ylisukupolvisuuden haittoja ei vielä ole täysin selätetty. Suunta näyttäisi kuitenkin olevan oikea.