Omaishoitajien etävalmennuksen kehittäminen Helsingin kaupungin ikääntyneiden palveluissa
Tapionlinna, Eija (2021)
Tapionlinna, Eija
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062316591
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062316591
Tiivistelmä
Helsingin kaupungin palveluja kehitetään yhteen sopiviksi, vaikuttaviksi ja ihmiskasvoisiksi yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Palvelut halutaan esteettömästi kaikkien kuntalaisten ulottuville. Stadin ikäohjelmassa tavoitteena on ikääntyneiden toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistuminen, omaishoitajien aseman ja jaksamisen tukeminen kehittämällä sujuvia palveluja muun muassa laajentamalla digitaalisia palveluja ja kehittämällä etäpalveluja. Tämän opinnäytetyön toteuttamisen toimintaympäristönä oli Helsingin Sosiaali- ja terveystoimialan (Sote) ikääntyneiden palvelukokonaisuus, jossa Omaishoidon toimintakeskusten tehtävänä on tarjota helsinkiläisille omaishoitoperheille kotona asumista tukevia palveluja. Tässä tutkimuksellisessa kehittämistoiminnassa kehitettiin omaishoitajien lakisääteistä valmennuskurssia etävälitteisesti toteutettavaksi.
Tutkimuksen teoria koostui kokeilevan kehittämisen viitekehyksestä, ikääntyneiden sosiaaliohjauksesta, omaishoitajien valmennustoiminnan historiasta sekä ikääntyneiden palveluja ja omaishoidon tukea määrittelevistä laeista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjallisista dokumenteista, interventiosta, digitaalisista palautteista ja teemallista ryhmähaastatteluista. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, jossa oli osallistuvan toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimukseen osallistuivat omaishoitajien valmennuskurssilaiset, Helsingin Soten kehittämistyöryhmän työntekijät ja tutkimuksen tekijä. Aineiston sisältö analysoitiin aineistolähtöisesti.
Kehittämistoiminnan tuotoksena omaishoitajille järjestettiin lakisääteinen valmennuskurssi etävälitteisesti. Kehittämisen yhteistyöryhmässä otettiin käyttöön digitaalinen yhteistyöalusta ja toimintamalli, joka otettiin myös jatkokäyttöön seuraavan valmennuskurssin toteuttamiseen. Omaishoitajat arvioivat kurssilla saadun uuden tiedon runsaaksi, tärkeäksi ja hyödylliseksi. He suhtautuivat kriittisesti etävälitteisyyteen liittyviin haasteisiin ja toimivat aktiivisesti haasteiden ratkaisemisessa ja ehdottivat keinoja etätyöskentelyn parantamiseen. Työntekijöiden osallistuminen kehittämisyhteistyössä oli aktiivista ja innostunutta. Ideat yhteistyön kehittämiseksi edelleen ja omaishoitajien saamiseksi mukaan kehittämistyöhön olivat monipuolisia ja innovatiivisia.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että kehittämistyöryhmän toiminta on sujuvoittanut yhdessä toimimista. Yhteistyöryhmän kokoonpanon täydentyminen omaishoidon tuen palvelutarpeenarvioinnin työntekijöillä, voisi jatkossa mahdollisesti sujuvoittaa omaishoitajien koko palveluketjun toteutumista. Valmennusten jatkokehittämisessä on tärkeää löytää ratkaisuja toteuttaa palveluja sekä etävälitteisesti että lähitapaamisina. Kehittämistyöhön tarvitaan pätevät mittarit, joiden avulla toimintaa voidaan arvioida, suunnitella ja toteuttaa. Tässä opinnäytetyössä kertynyt tieto ja saatu yhteistyökokemus toimivat tiekarttana omaishoitajien lakisääteisen valmennuspalvelun jatkuvan yhteiskehittämisen muodostumiselle ja edelleen kehittymiselle.
Tutkimuksen teoria koostui kokeilevan kehittämisen viitekehyksestä, ikääntyneiden sosiaaliohjauksesta, omaishoitajien valmennustoiminnan historiasta sekä ikääntyneiden palveluja ja omaishoidon tukea määrittelevistä laeista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjallisista dokumenteista, interventiosta, digitaalisista palautteista ja teemallista ryhmähaastatteluista. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana, jossa oli osallistuvan toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimukseen osallistuivat omaishoitajien valmennuskurssilaiset, Helsingin Soten kehittämistyöryhmän työntekijät ja tutkimuksen tekijä. Aineiston sisältö analysoitiin aineistolähtöisesti.
Kehittämistoiminnan tuotoksena omaishoitajille järjestettiin lakisääteinen valmennuskurssi etävälitteisesti. Kehittämisen yhteistyöryhmässä otettiin käyttöön digitaalinen yhteistyöalusta ja toimintamalli, joka otettiin myös jatkokäyttöön seuraavan valmennuskurssin toteuttamiseen. Omaishoitajat arvioivat kurssilla saadun uuden tiedon runsaaksi, tärkeäksi ja hyödylliseksi. He suhtautuivat kriittisesti etävälitteisyyteen liittyviin haasteisiin ja toimivat aktiivisesti haasteiden ratkaisemisessa ja ehdottivat keinoja etätyöskentelyn parantamiseen. Työntekijöiden osallistuminen kehittämisyhteistyössä oli aktiivista ja innostunutta. Ideat yhteistyön kehittämiseksi edelleen ja omaishoitajien saamiseksi mukaan kehittämistyöhön olivat monipuolisia ja innovatiivisia.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että kehittämistyöryhmän toiminta on sujuvoittanut yhdessä toimimista. Yhteistyöryhmän kokoonpanon täydentyminen omaishoidon tuen palvelutarpeenarvioinnin työntekijöillä, voisi jatkossa mahdollisesti sujuvoittaa omaishoitajien koko palveluketjun toteutumista. Valmennusten jatkokehittämisessä on tärkeää löytää ratkaisuja toteuttaa palveluja sekä etävälitteisesti että lähitapaamisina. Kehittämistyöhön tarvitaan pätevät mittarit, joiden avulla toimintaa voidaan arvioida, suunnitella ja toteuttaa. Tässä opinnäytetyössä kertynyt tieto ja saatu yhteistyökokemus toimivat tiekarttana omaishoitajien lakisääteisen valmennuspalvelun jatkuvan yhteiskehittämisen muodostumiselle ja edelleen kehittymiselle.