Dynaamisen verkkosivun verkkoharavointi : case: Instagram
Halmetoja, Miika (2021)
Halmetoja, Miika
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062116454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062116454
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, onko yksityishenkilön mahdollista hyödyntää sosiaalisen median dataa markkinatutkimuksessa dynaamisen verkkosivun verkkoharavoinnin keinoin. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui Facebook, Inc. omistama Instagram, jonka vuoksi tutkimus perehtyy käytännön ratkaisun löytämisen ja toteuttamisen lisäksi verkkoharavointia koskevan lainsäädännön ja Facebookin välisen risteyksen tarkasteluun sekä siihen, miten tämän risteyksen liike vaikuttaa kolmansien osapuolten mahdollisuuksiin harjoittaa sosiaalisen median verkkoharavointia.
Instagramin käyttöliittymää ja sen rajoituksia testattiin tutkivan testauksen, HTTP metodien ja koneellisen testauskirjaston yhdistelmällä. Tiedonkeruuseen sovellettiin kahden eri lähestymistavan yhdistelmää: dokumenttioliomallin avulla ohjailu ja rajapintaan tehdyt pyynnöt. Toimintaa pyrittiin inhimillistämään, eli toimimaan eettisesti tavalla, joka ei kohteen näkökulmasta eroa kuormittavuudeltaan tavallisesta käyttäjästä.
Verkkoharavoinnin laillisuus on tapauskohtaista ja tulkinnanvaraista, sillä haravoitava tieto on palvelumuodon vuoksi usein sisäsyntyisesti saatavilla. Kysymykseksi jää, saako kone tarkastella samaa sisältöä, kuin ihminen. Instagramin tapauksessa sen määrittelee viime kädessä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden lainsäädännön suhde Instagramin palveluehtoihin.
Tutkimuksessa toteutettiin ja testattiin kahta erilaista tapaa hakea haluttua dataa. Käyttäjän on mahdollista hakea ja tallentaa itselleen näkyvää tietoa koneellisesti, mutta toiminnan riskitekijät ja tiedon määrä suhteessa aikaan määrittelevät sen kannattavuuden. Tutkimuksen tulokset viittaavat tulevaisuuteen, jossa sosiaalisen median yhtiöillä on alustallaan kehittyvään ihmisen käyttäytymistä koskevaan dataan yksinoikeus, jota ei voida murtaa, vaikka sen yrittäminen pysyisi laillisena.
Instagramin käyttöliittymää ja sen rajoituksia testattiin tutkivan testauksen, HTTP metodien ja koneellisen testauskirjaston yhdistelmällä. Tiedonkeruuseen sovellettiin kahden eri lähestymistavan yhdistelmää: dokumenttioliomallin avulla ohjailu ja rajapintaan tehdyt pyynnöt. Toimintaa pyrittiin inhimillistämään, eli toimimaan eettisesti tavalla, joka ei kohteen näkökulmasta eroa kuormittavuudeltaan tavallisesta käyttäjästä.
Verkkoharavoinnin laillisuus on tapauskohtaista ja tulkinnanvaraista, sillä haravoitava tieto on palvelumuodon vuoksi usein sisäsyntyisesti saatavilla. Kysymykseksi jää, saako kone tarkastella samaa sisältöä, kuin ihminen. Instagramin tapauksessa sen määrittelee viime kädessä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden lainsäädännön suhde Instagramin palveluehtoihin.
Tutkimuksessa toteutettiin ja testattiin kahta erilaista tapaa hakea haluttua dataa. Käyttäjän on mahdollista hakea ja tallentaa itselleen näkyvää tietoa koneellisesti, mutta toiminnan riskitekijät ja tiedon määrä suhteessa aikaan määrittelevät sen kannattavuuden. Tutkimuksen tulokset viittaavat tulevaisuuteen, jossa sosiaalisen median yhtiöillä on alustallaan kehittyvään ihmisen käyttäytymistä koskevaan dataan yksinoikeus, jota ei voida murtaa, vaikka sen yrittäminen pysyisi laillisena.