Combining Plandent Oy’s ordering applications
Suotsalo, Janne (2021)
Suotsalo, Janne
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061816360
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061816360
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoituksena oli löytää suomalaiselle hammashoitolaitteita ja tarvikkeita toimittavalle yritykselle paras tapa yhdistää sen kaksi olemassa olevaa sovellusta. Sovellukset on luotu eri teknologioilla, ja yhdistetyn sovelluksen pitää sisältää kummankin sovelluksen toiminnallisuudet sekä toimia selaimella ja iPadillä.
Insinöörityössä luotiin neljä eri testisovellusta, joiden luontimenetelmiä pystyttäisiin käyttämään sovellusten yhdistämiseen. Ensimmäisessä menetelmässä luotiin verkkosivu, joka luki QR-koodeja kuvista. Verkkosivu luotiin C# -ohjelmointikielellä ja ASP.NET -sovelluskehyksellä. Toisessa
menetelmässä käytettiin samoja teknologioita, mutta verkkosivu luki QR koodeja videosta. Kolmannessa menetelmässä sovelluksesta luotiin
progressiivinen verkkosovellus (progressive web application, PWA). Neljännessä menetelmässä luotiin erillinen iOS -sovellus XCodessa Swift ohjelmointikielellä. iOS-sovellus käytti aiemmin luotua verkkosovellusta näyttäen kyseisen sivun, mutta QR-koodien lukeminen tapahtui iOS sovelluksessa eikä verkkosivulla.
Lopputuloksena ilmeni, että jos toista tai kolmatta menetelmää haluttaisiin
hyödyntää, vanhimmat iPadit jouduttaisiin korvaamaan uudemmilla, mikäli niiden käyttöjärjestelmiä ei pystyttäisi päivittämään tarpeeksi uudeksi. Neljännessä menetelmässä käytössä oli yhä kaksi sovellusta yhden sijaan, mutta iOS-sovellusta ei tarvitsi kehittää enempää. QR-koodinen lukeminen oli nopeinta neljännessä iOS-menetelmässä eikä uusia laitteita jouduttaisi
hankkimaan käytettäessä tätä menetelmää. Sovellusten yhdistämisessä on kuitenkin riskinsä, ja sellaisen kehittämiseen kuluu paljon aikaa. Prototyyppi kannattaisi luoda neljännen menetelmän mukaisella tavalla ja antaa asiakkaiden testata prototyyppiä. Testausten tulosten avulla pystyttäisiin
päättämään, kannattaisiko yhdistäminen tehdä vai ei.
Insinöörityössä luotiin neljä eri testisovellusta, joiden luontimenetelmiä pystyttäisiin käyttämään sovellusten yhdistämiseen. Ensimmäisessä menetelmässä luotiin verkkosivu, joka luki QR-koodeja kuvista. Verkkosivu luotiin C# -ohjelmointikielellä ja ASP.NET -sovelluskehyksellä. Toisessa
menetelmässä käytettiin samoja teknologioita, mutta verkkosivu luki QR koodeja videosta. Kolmannessa menetelmässä sovelluksesta luotiin
progressiivinen verkkosovellus (progressive web application, PWA). Neljännessä menetelmässä luotiin erillinen iOS -sovellus XCodessa Swift ohjelmointikielellä. iOS-sovellus käytti aiemmin luotua verkkosovellusta näyttäen kyseisen sivun, mutta QR-koodien lukeminen tapahtui iOS sovelluksessa eikä verkkosivulla.
Lopputuloksena ilmeni, että jos toista tai kolmatta menetelmää haluttaisiin
hyödyntää, vanhimmat iPadit jouduttaisiin korvaamaan uudemmilla, mikäli niiden käyttöjärjestelmiä ei pystyttäisi päivittämään tarpeeksi uudeksi. Neljännessä menetelmässä käytössä oli yhä kaksi sovellusta yhden sijaan, mutta iOS-sovellusta ei tarvitsi kehittää enempää. QR-koodinen lukeminen oli nopeinta neljännessä iOS-menetelmässä eikä uusia laitteita jouduttaisi
hankkimaan käytettäessä tätä menetelmää. Sovellusten yhdistämisessä on kuitenkin riskinsä, ja sellaisen kehittämiseen kuluu paljon aikaa. Prototyyppi kannattaisi luoda neljännen menetelmän mukaisella tavalla ja antaa asiakkaiden testata prototyyppiä. Testausten tulosten avulla pystyttäisiin
päättämään, kannattaisiko yhdistäminen tehdä vai ei.