Tavoitteena nuoren joukkueurheilijan kokonaisvaltainen kuntoutuminen – Ympäristötekijöiden merkitys
Partanen, Petri; Pousi, Anna-Riikka (2021)
Partanen, Petri
Pousi, Anna-Riikka
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061716282
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061716282
Tiivistelmä
Suomalaisten nuorten urheiluvammat ovat olleet noususuunnassa aina viime vuosiin asti ja jopa yksi kolmasosa urheiluseurassa lopettaneista kertoo merkittäväksi osasyyksi loukkaantumisen. Pitkäkestoinen kuntoutumisaika on monelle nuorelle ja heidän vanhemmilleen raskas ajanjakso. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia haasteita nuorten joukkueurheiljoiden vanhemmat kuntoutumisajassa näkevät, ja miten sitä heidän mielestä tulisi kehittää. Tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa ja ideoita, joiden pohjalta nuoren kuntoutumisen tukena olevat aikuiset voisivat toimia laadukkaasti ja kokonaisvaltaisesti nuorta tukien sekä aikuisten välistä yhteistyötä rakentaen.
Opinnäytetyössä hyödynnettiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmiä ja laadullisen tutkimuksen teemahaastatteluja, jotka suoritettiin seitsemälle pitkäkestoisen kuntoutumisajan läpikäyneen joukkueurheilijanuoren vanhemmalle. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita hyödyntäen. Teoreettinen viitekehys rakentui kokonaisvaltaisen kuntoutumisen ja itseohjautuvuusteorian pohjalle.
Opinnäytetyön haastatteluiden ja aiempien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että vanhempien mukaan kuntoutumisajan suurimmat haasteet ovat eri toimijoiden väliseen kommunikointiin ja yhteistyöhön, vastuukysymyksiin sekä nuoren kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, huomioimiseen ja osallistamiseen liittyviä. Aiempien tutkimusten ja opinnäytetyön tulosten pohjalta luotiin vanhemman muistilista suomeksi ja englanniksi eri toimijoiden kanssa käytävien keskusteluiden tueksi.
Fysioterapeuttien tulisi avata kuntoutumisprosessin kokonaisuutta selkeästi heti prosessin alussa, antaa kattavaa edukaatiota vammasta ja ottaa esille henkisen hyvinvoinnin asiat sekä niihin liittyvät tukipalvelut. Valmentajien tulisi huomioida kuntoutuvaa nuorta säännöllisesti ja osallistaa tämä joukkueen toimintaan. Yhteispalaverissa nuoren ja muiden toimijoiden kesken sovittaisiin vastuukysymykset, kuntoutuksen askelmerkit, miten viesti kulkee eri toimijoiden välillä, mitä nuori voi ja ei voi tehdä sekä kuinka usein eri asiat arvioidaan uudelleen. Tulevaisuudessa tulisi tutkia, miten kokonaisvaltaista kuntoutumista urheilijat Suomessa saavat, miten loukkaantuneisiin urheilijoihin suhtaudutaan ja ennen kaikkea kääntää katse siihen, miten moninaisilla tavoilla nuori voi kehittyä ihmisenä ja urheilijana kuntoutumisaikana, sen sijaan, että keskustelu kävisi ainoastaan vamman aiheuttamien rajoitusten ja kuntouttamisen ympärillä.
Opinnäytetyössä hyödynnettiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmiä ja laadullisen tutkimuksen teemahaastatteluja, jotka suoritettiin seitsemälle pitkäkestoisen kuntoutumisajan läpikäyneen joukkueurheilijanuoren vanhemmalle. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita hyödyntäen. Teoreettinen viitekehys rakentui kokonaisvaltaisen kuntoutumisen ja itseohjautuvuusteorian pohjalle.
Opinnäytetyön haastatteluiden ja aiempien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että vanhempien mukaan kuntoutumisajan suurimmat haasteet ovat eri toimijoiden väliseen kommunikointiin ja yhteistyöhön, vastuukysymyksiin sekä nuoren kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen, huomioimiseen ja osallistamiseen liittyviä. Aiempien tutkimusten ja opinnäytetyön tulosten pohjalta luotiin vanhemman muistilista suomeksi ja englanniksi eri toimijoiden kanssa käytävien keskusteluiden tueksi.
Fysioterapeuttien tulisi avata kuntoutumisprosessin kokonaisuutta selkeästi heti prosessin alussa, antaa kattavaa edukaatiota vammasta ja ottaa esille henkisen hyvinvoinnin asiat sekä niihin liittyvät tukipalvelut. Valmentajien tulisi huomioida kuntoutuvaa nuorta säännöllisesti ja osallistaa tämä joukkueen toimintaan. Yhteispalaverissa nuoren ja muiden toimijoiden kesken sovittaisiin vastuukysymykset, kuntoutuksen askelmerkit, miten viesti kulkee eri toimijoiden välillä, mitä nuori voi ja ei voi tehdä sekä kuinka usein eri asiat arvioidaan uudelleen. Tulevaisuudessa tulisi tutkia, miten kokonaisvaltaista kuntoutumista urheilijat Suomessa saavat, miten loukkaantuneisiin urheilijoihin suhtaudutaan ja ennen kaikkea kääntää katse siihen, miten moninaisilla tavoilla nuori voi kehittyä ihmisenä ja urheilijana kuntoutumisaikana, sen sijaan, että keskustelu kävisi ainoastaan vamman aiheuttamien rajoitusten ja kuntouttamisen ympärillä.