Turvetuotantoalueiden jälkikäyttö viljelyssä eteläpohjalaisilla tiloilla
Latva-Krekola, Jussi; Luhtanen, Joni (2021)
Latva-Krekola, Jussi
Luhtanen, Joni
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061616142
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021061616142
Tiivistelmä
Turvetuotanto on Suomessa muutosten keskellä, sillä hallitusohjelmassa energiaturpeen
käyttö halutaan puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Turvetuotannossa oli vuonna 2019 noin 52 000 hehtaaria suota. Bioenergia ry:n vuonna 2020 tekemän jäsenkyselyn perusteella tuotantoala supistuisi 2030 mennessä alle 20 000 hehtaariin. Suurimmat turvetuotantoalueet ovat Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa. Ne kattavat noin puolet koko Suomen turvetuotantoalasta. Koska turpeen käyttöä ajetaan alas, turvekentistä yhä suurempi osa vapautuu jälkikäyttöön esimerkiksi maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla. Yleisin jälkikäyttömuoto on suonpohjan metsitys. Bioenergia ry:n jäsenilleen teettämän kyselyn mukaan 75 % suonpohjista metsitetään. Lopulle 25 % käytetään muita jälkikäyttömuotoja, kuten esimerkiksi maatalouskäyttö tai kosteikon perustaminen.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia eteläpohjalaisilla
maatalousyrittäjillä on ollut suonpohjien viljelystä ja olisiko suonpohjan jälkikäyttö
kannattava vaihtoehto eteläpohjalaisille tiloille. Millaisia toimenpiteitä suonpohjan
viljelykäyttöön otto vaatii ja millaiset itse viljely kokemukset ovat olleet. Opinnäytetyötä
varten tehtiin kuusi haastattelua, jotka litteroitiin ja analysoitiin. Haastattelut toteutettiin
teemahaastatteluilla. Haastateltavat maatalousyrittäjät olivat kaikki Etelä-Pohjanmaalta ja
heillä oli suonpohjaa viljelyssä 13–450 hehtaaria.
Opinnäytetyön haastatteluiden perusteella viljelyyn ottamisen toimenpiteet vaihtelivat
tiloittain paljon. Toiset olivat tehneet minimikustannuksilla vain välttämättömät toimenpiteet
ja toiset olivat panostaneet enemmän. Maan kalkitseminen ja lannoitus oli kaikilla yhteisenä
toimenpiteenä. Kokemukset yrittäjillä suonpohjien viljelystä olivat suureksi osaksi positiivisia
ja he olivat tyytyväisiä panostukseensa. Yrittäjät olivat viljelleet onnistuneesti suonpohjilla
erilaisia kasveja kuten nurmea, ohraa, kauraa, hernettä ja heinänsiementä.
käyttö halutaan puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Turvetuotannossa oli vuonna 2019 noin 52 000 hehtaaria suota. Bioenergia ry:n vuonna 2020 tekemän jäsenkyselyn perusteella tuotantoala supistuisi 2030 mennessä alle 20 000 hehtaariin. Suurimmat turvetuotantoalueet ovat Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa. Ne kattavat noin puolet koko Suomen turvetuotantoalasta. Koska turpeen käyttöä ajetaan alas, turvekentistä yhä suurempi osa vapautuu jälkikäyttöön esimerkiksi maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla. Yleisin jälkikäyttömuoto on suonpohjan metsitys. Bioenergia ry:n jäsenilleen teettämän kyselyn mukaan 75 % suonpohjista metsitetään. Lopulle 25 % käytetään muita jälkikäyttömuotoja, kuten esimerkiksi maatalouskäyttö tai kosteikon perustaminen.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia eteläpohjalaisilla
maatalousyrittäjillä on ollut suonpohjien viljelystä ja olisiko suonpohjan jälkikäyttö
kannattava vaihtoehto eteläpohjalaisille tiloille. Millaisia toimenpiteitä suonpohjan
viljelykäyttöön otto vaatii ja millaiset itse viljely kokemukset ovat olleet. Opinnäytetyötä
varten tehtiin kuusi haastattelua, jotka litteroitiin ja analysoitiin. Haastattelut toteutettiin
teemahaastatteluilla. Haastateltavat maatalousyrittäjät olivat kaikki Etelä-Pohjanmaalta ja
heillä oli suonpohjaa viljelyssä 13–450 hehtaaria.
Opinnäytetyön haastatteluiden perusteella viljelyyn ottamisen toimenpiteet vaihtelivat
tiloittain paljon. Toiset olivat tehneet minimikustannuksilla vain välttämättömät toimenpiteet
ja toiset olivat panostaneet enemmän. Maan kalkitseminen ja lannoitus oli kaikilla yhteisenä
toimenpiteenä. Kokemukset yrittäjillä suonpohjien viljelystä olivat suureksi osaksi positiivisia
ja he olivat tyytyväisiä panostukseensa. Yrittäjät olivat viljelleet onnistuneesti suonpohjilla
erilaisia kasveja kuten nurmea, ohraa, kauraa, hernettä ja heinänsiementä.