Hivuttaudu ja hytky! Kansanomaisten paritanssien kehitys nykymenneisyydessä ja nyt
Kettu, Paula; Wrangén, Jutta (2021)
Kettu, Paula
Wrangén, Jutta
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313737
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060313737
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö luo kuvan kansanomaisista paritansseista ennen 2000-lukua, tutkii niiden mahdollisia muutoksia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä, sekä selvittää nykyhetken tilannetta vuosien 2000–2020 väliseltä ajalta.
Työn lähestymistapana on laadullinen tutkimus, jonka lisäksi hyödynnettiin määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut toteutettiin neljälle tanssin alalla vuosia toimineelle ja arvostetulle ammattilaiselle. Tutkimusmateriaalina käytettiin videotallenteita kansantanssikatselmuksista, -luokitteluista ja Koreografiakilpailuista. Lisäksi tutkittiin yhteisohjelmien tanssiohjeita. Materiaalista analysoimme paritanssin määrää ja laatua.
Työ todensi, että 2000-luvun puolella kansanomaisen paritanssin sisällä on tapahtunut melko isoja rakenteellisia muutoksia, jotka peilaavat yhteiskunnan muutoksia. Vuosisatoja vallinnut ajattelumalli paritanssiyksiköstä, joka muodostuu naisesta ja miehestä, on murtunut. Tällä hetkellä puhutaan vahvasti viejästä ja seuraajasta, sekä parin välisestä vuorovaikutuksesta, joka on voimistunut. Tanssiparin roolien tehtävät vaihtelevat: yksipuolisen, voimankäytöllisesti vahvan viennin sijaan viejä kuuntelee myös seuraajan signaaleja ja ehdotuksia. Vienti- ja seuraamiskulttuurin muutoksen myötä paritanssien variaatiot rakentuvat nyt eri perustein. Analyysit osoittivat, että 2000- luvun alussa vahvana esiin noussut soolotanssiminen on parin kanssa tanssimisen ohella vuorotellut kahdenkymmenen vuoden ajan. Tässä ajassa ymmärretään, että musiikki tarvitsee tanssia yhtä lailla kuin tanssi musiikkia.
Keräämiimme tietoihin pohjaten tullaan julkaisemaan kansanomaisia paritanssivariaatiota käsittelevä ohjemateriaali, joka samalla tallentaa näiden kansanomaisten paritanssien ajankuvan. Tulevaisuuden tavoitteena on vahvistaa luottamuksen kasvattamista parin väliseen kommunikaatioon tuotaessa kansanomaisia paritansseja esille uuden kokijakunnan tietoisuuteen, myös esityksissä.
Työn lähestymistapana on laadullinen tutkimus, jonka lisäksi hyödynnettiin määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut toteutettiin neljälle tanssin alalla vuosia toimineelle ja arvostetulle ammattilaiselle. Tutkimusmateriaalina käytettiin videotallenteita kansantanssikatselmuksista, -luokitteluista ja Koreografiakilpailuista. Lisäksi tutkittiin yhteisohjelmien tanssiohjeita. Materiaalista analysoimme paritanssin määrää ja laatua.
Työ todensi, että 2000-luvun puolella kansanomaisen paritanssin sisällä on tapahtunut melko isoja rakenteellisia muutoksia, jotka peilaavat yhteiskunnan muutoksia. Vuosisatoja vallinnut ajattelumalli paritanssiyksiköstä, joka muodostuu naisesta ja miehestä, on murtunut. Tällä hetkellä puhutaan vahvasti viejästä ja seuraajasta, sekä parin välisestä vuorovaikutuksesta, joka on voimistunut. Tanssiparin roolien tehtävät vaihtelevat: yksipuolisen, voimankäytöllisesti vahvan viennin sijaan viejä kuuntelee myös seuraajan signaaleja ja ehdotuksia. Vienti- ja seuraamiskulttuurin muutoksen myötä paritanssien variaatiot rakentuvat nyt eri perustein. Analyysit osoittivat, että 2000- luvun alussa vahvana esiin noussut soolotanssiminen on parin kanssa tanssimisen ohella vuorotellut kahdenkymmenen vuoden ajan. Tässä ajassa ymmärretään, että musiikki tarvitsee tanssia yhtä lailla kuin tanssi musiikkia.
Keräämiimme tietoihin pohjaten tullaan julkaisemaan kansanomaisia paritanssivariaatiota käsittelevä ohjemateriaali, joka samalla tallentaa näiden kansanomaisten paritanssien ajankuvan. Tulevaisuuden tavoitteena on vahvistaa luottamuksen kasvattamista parin väliseen kommunikaatioon tuotaessa kansanomaisia paritansseja esille uuden kokijakunnan tietoisuuteen, myös esityksissä.