Järjestöt osaamisensa määrittäjinä vai osaaminen järjestöjen määrittäjänä? Kolmannen sektorin organisaatioissa syntyvä osaaminen, osaamisvaatimukset ja osaamisen validointi
Kontkanen, Tiia (2021)
Kontkanen, Tiia
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128478
Tiivistelmä
Osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta eli validoinnista käydään paljon ajankohtaista yhteiskunnallista keskustelua. Osaamista nähdään syntyvän myös muualla kuin virallisissa oppimistilanteissa tai formaalissa koulutuksessa. Muun muassa kolmannen sektorin järjestöissä syntyvää epävirallista ja arkioppimista halutaan validoida laajemmin keskustelun tullessa kuitenkin yhteiskunnan ylärakenteista käsin.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin vapaan sivistystyön opintokeskusten yhteistyöjärjestöissä syntyvää osaamista, järjestöjen osaamisvaatimuksia sekä osaamisen validointia järjestöjen omista määrittelyistä käsin. Tätä järjestötoimijoiden näkemystä peilattiin yhteiskunnalliseen työelämälähtöiseen, jatkuvaan oppimiseen kiinnittyvään osaamisen keskusteluun.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelminä käytettiin ryhmähaastatteluita ja haastateltavien taustatietokyselyä. Analyysi toteutettiin erilaisin sisällönanalyysin keinoin.
Järjestöjen merkittävimmiksi osaamisiksi nousivat järjestön tehtävään ja arvoihin kiinnittyvä substanssiosaaminen, järjestöosaaminen sekä sosiaalinen ja vuorovaikutusosaaminen. Kolmannen sektorin toimintakenttä on pitkään ollut muutoksessa, mikä näyttäytyi järjestöjen toiminnassa erilaisina osaamisvaatimuksina. Osaamisvaatimukset liittyivät järjestöjen sisäisiin haasteisiin, kuten viestintään ja järjestöihin kohdistuviin laatuodotuksiin. Ulkopuolisten kanssa toimimista haastoivat vähentynyt rahoitus, vaikuttavuuden todentaminen ja lisääntynyt byrokratia. Laajat yhteiskunnalliset muutokset asettivat osaamisvaatimuksia digitalisaation, hektisyyden ja työelämän murroksen lisääntyessä ja koronapandemian jyllätessä.
Järjestöissä validoitiin osaamista vain vähän, mutta siitä nähtiin paljon hyötyjä sekä yksilölle että järjestöorganisaatiolle. Järjestöt halusivat validoida osaamista ennen kaikkea omista tarpeistaan ja lähtökohdistaan käsin, mutta olivat valmiita tekemään yhteistyötä asian tiimoilta. Järjestöt tarvitsisivat lisää resursseja mielekkääseen osaamisen validointiin.
Jatkuvaan oppimiseen kytkeytyvä lineaarisen osaamisen validointi saattaa varsinkin rahoituksen kautta tullessaan näyttäytyä järjestöissä ulkopuolisena hallinnallisuutena. Tämä paine yhdenmukaisuuteen kaventaa järjestöjen itsenäisyyttä. Järjestöjen omista tarpeista lähtöisin oleva tuettu osaamisen validointi voi puolestaan toimia strategisen toiminnan tukena ja auttaa järjestöjä vastaamaan osaamisvaatimuksiin proaktiivisesti. Validation of learning and competences has been widely discussed lately on a societal level. Learning happens not only in official learning situations or in formal education but also as non-formal and informal learning for example in third sector organisations (TSOs). This discussion emphasizes broader validation of learning. Discussion itself derives mainly from upper societal structures.
This thesis focuses on competences and learning of Finnish TSOs that cooperate closely with liberal adult education study centres. Views of organisations’ competences, challenges in qualifications and validation of learning are the key points of the study. This organisational outlook is reflected with the societal discussion on competences, validation, and work-related continuous learning.
This thesis is qualitative study. Data research was based on focus group interviews and back-ground surveys. Analysis based on them was executed with various methods of content analysis.
Most important competences for organisations are value-related substance competences, know-how of third sector work as well as social and interaction skills. Third sector has long been facing many changes which causes many demands on competences of TSOs. These competence demands present themselves as inner challenges in communication, public relations, and quality expectations towards TSOs. Decreasing in funding, requirement to verify effectiveness and increased bureaucracy towards organisations are also setting demands on competences. Demands are also deriving from broader societal changes like digitalisation, hectivity, transformation in working life and the corona pandemic.
TSOs are not widely validating competences but it is seen mostly beneficial to individuals and organisations alike. TSOs are willing to validate competences that derive and benefit their needs but are also willing to co-operate. Organisations would need more resources to validate competences in a meaningful way.
If competence validation comes from outside organisations as linear and continuous learning or is dictated by funding it would most probably be seen as governmentality. This pressure to conform would lessen the independence of TSOs. If endorsed competence validation derives from the TSOs own needs it could help them to act strategically and face competence demands proactively.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin vapaan sivistystyön opintokeskusten yhteistyöjärjestöissä syntyvää osaamista, järjestöjen osaamisvaatimuksia sekä osaamisen validointia järjestöjen omista määrittelyistä käsin. Tätä järjestötoimijoiden näkemystä peilattiin yhteiskunnalliseen työelämälähtöiseen, jatkuvaan oppimiseen kiinnittyvään osaamisen keskusteluun.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelminä käytettiin ryhmähaastatteluita ja haastateltavien taustatietokyselyä. Analyysi toteutettiin erilaisin sisällönanalyysin keinoin.
Järjestöjen merkittävimmiksi osaamisiksi nousivat järjestön tehtävään ja arvoihin kiinnittyvä substanssiosaaminen, järjestöosaaminen sekä sosiaalinen ja vuorovaikutusosaaminen. Kolmannen sektorin toimintakenttä on pitkään ollut muutoksessa, mikä näyttäytyi järjestöjen toiminnassa erilaisina osaamisvaatimuksina. Osaamisvaatimukset liittyivät järjestöjen sisäisiin haasteisiin, kuten viestintään ja järjestöihin kohdistuviin laatuodotuksiin. Ulkopuolisten kanssa toimimista haastoivat vähentynyt rahoitus, vaikuttavuuden todentaminen ja lisääntynyt byrokratia. Laajat yhteiskunnalliset muutokset asettivat osaamisvaatimuksia digitalisaation, hektisyyden ja työelämän murroksen lisääntyessä ja koronapandemian jyllätessä.
Järjestöissä validoitiin osaamista vain vähän, mutta siitä nähtiin paljon hyötyjä sekä yksilölle että järjestöorganisaatiolle. Järjestöt halusivat validoida osaamista ennen kaikkea omista tarpeistaan ja lähtökohdistaan käsin, mutta olivat valmiita tekemään yhteistyötä asian tiimoilta. Järjestöt tarvitsisivat lisää resursseja mielekkääseen osaamisen validointiin.
Jatkuvaan oppimiseen kytkeytyvä lineaarisen osaamisen validointi saattaa varsinkin rahoituksen kautta tullessaan näyttäytyä järjestöissä ulkopuolisena hallinnallisuutena. Tämä paine yhdenmukaisuuteen kaventaa järjestöjen itsenäisyyttä. Järjestöjen omista tarpeista lähtöisin oleva tuettu osaamisen validointi voi puolestaan toimia strategisen toiminnan tukena ja auttaa järjestöjä vastaamaan osaamisvaatimuksiin proaktiivisesti.
This thesis focuses on competences and learning of Finnish TSOs that cooperate closely with liberal adult education study centres. Views of organisations’ competences, challenges in qualifications and validation of learning are the key points of the study. This organisational outlook is reflected with the societal discussion on competences, validation, and work-related continuous learning.
This thesis is qualitative study. Data research was based on focus group interviews and back-ground surveys. Analysis based on them was executed with various methods of content analysis.
Most important competences for organisations are value-related substance competences, know-how of third sector work as well as social and interaction skills. Third sector has long been facing many changes which causes many demands on competences of TSOs. These competence demands present themselves as inner challenges in communication, public relations, and quality expectations towards TSOs. Decreasing in funding, requirement to verify effectiveness and increased bureaucracy towards organisations are also setting demands on competences. Demands are also deriving from broader societal changes like digitalisation, hectivity, transformation in working life and the corona pandemic.
TSOs are not widely validating competences but it is seen mostly beneficial to individuals and organisations alike. TSOs are willing to validate competences that derive and benefit their needs but are also willing to co-operate. Organisations would need more resources to validate competences in a meaningful way.
If competence validation comes from outside organisations as linear and continuous learning or is dictated by funding it would most probably be seen as governmentality. This pressure to conform would lessen the independence of TSOs. If endorsed competence validation derives from the TSOs own needs it could help them to act strategically and face competence demands proactively.