Työkykyneuvottelujen vaikuttavuus ja seuranta Itä-Suomen poliisilaitoksessa
Rahikainen, Anu (2021)
Rahikainen, Anu
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118336
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli työkykyneuvottelujen vaikuttavuus ja seuranta Itä-Suomen poliisilaitoksessa. Työssä tarkasteltiin työkykyä osana työhyvinvointia sekä kartoitettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat työkykyyn. Työkykyneuvottelujen merkitys on kasvamassa työurien pidentymisen ja työelämän kiihtyvän muutosvauhdin seurauksena syntyvien haasteiden johdosta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työkykyneuvotteluprosessin nykytila ja selvittää, mitkä osa-alueet edellyttävät kehittämistoimenpiteitä, jotta työkykyneuvotteluiden vaikuttavuus saataisiin nykyistä paremmaksi. Toimenpiteillä olisi mahdollista vaikuttaa henkilöstön työkykyyn positiivisesti ja sairauspoissaolojen vähenemiseen.
Teoreettinen viitekehys muodostui kahdesta pääluvusta. Ensimmäinen pääluku käsitteli työhyvinvointia ja toinen työkykyä. Työhyvinvointia käsiteltiin ilmiönä sen teorioita tarkastellen ja siitä näkökulmasta, että työkyky on yksi työhyvinvoinnin osa-alue. Toinen pääluku käsitteli työkykyä ilmiönä sekä työkyvyn eri osa-alueita: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen työkyky, työkykytalo -malli, varhaisen välittämisen malli ja työmotivaatio. Lisäksi luvussa käsiteltiin työkykyneuvottelua, joka on tämän työn tutkimuskysymyksen keskiössä.
Tutkimus toteutettiin sekä laadullisena että määrällisenä tutkimuksena. Määrällisenä tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselylomaketutkimusta, joka toteutettiin sähköisenä. Laadullisena tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin kohderyhmästä satunnaisotannalla valitulle ryhmälle.
Tutkimustuloksista selvisi, että nykytilanteessa työkykyneuvotteluiden vaikuttavuus jää usein vähäiseksi ja sovittujen toimenpiteiden seuranta ei aina toteudu suunnitellulla tavalla. Tutkimuksessa saatiin tietoa niistä tekijöistä, jotka edistävät työkykyneuvotteluprosessin onnistumista, sekä tekijöistä, jotka puolestaan heikentävät prosessin vaikuttavuutta. Myös sovittujen toimenpiteiden seurannan osalta tutkimuksessa kartoitettiin haasteita aiheuttavat tekijät. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella laadittiin toimeksiantajalle käyttökelpoisia kehittämisehdotuksia työkykyneuvotteluprosessin kehittämiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työkykyneuvotteluprosessin nykytila ja selvittää, mitkä osa-alueet edellyttävät kehittämistoimenpiteitä, jotta työkykyneuvotteluiden vaikuttavuus saataisiin nykyistä paremmaksi. Toimenpiteillä olisi mahdollista vaikuttaa henkilöstön työkykyyn positiivisesti ja sairauspoissaolojen vähenemiseen.
Teoreettinen viitekehys muodostui kahdesta pääluvusta. Ensimmäinen pääluku käsitteli työhyvinvointia ja toinen työkykyä. Työhyvinvointia käsiteltiin ilmiönä sen teorioita tarkastellen ja siitä näkökulmasta, että työkyky on yksi työhyvinvoinnin osa-alue. Toinen pääluku käsitteli työkykyä ilmiönä sekä työkyvyn eri osa-alueita: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen työkyky, työkykytalo -malli, varhaisen välittämisen malli ja työmotivaatio. Lisäksi luvussa käsiteltiin työkykyneuvottelua, joka on tämän työn tutkimuskysymyksen keskiössä.
Tutkimus toteutettiin sekä laadullisena että määrällisenä tutkimuksena. Määrällisenä tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselylomaketutkimusta, joka toteutettiin sähköisenä. Laadullisena tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin kohderyhmästä satunnaisotannalla valitulle ryhmälle.
Tutkimustuloksista selvisi, että nykytilanteessa työkykyneuvotteluiden vaikuttavuus jää usein vähäiseksi ja sovittujen toimenpiteiden seuranta ei aina toteudu suunnitellulla tavalla. Tutkimuksessa saatiin tietoa niistä tekijöistä, jotka edistävät työkykyneuvotteluprosessin onnistumista, sekä tekijöistä, jotka puolestaan heikentävät prosessin vaikuttavuutta. Myös sovittujen toimenpiteiden seurannan osalta tutkimuksessa kartoitettiin haasteita aiheuttavat tekijät. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella laadittiin toimeksiantajalle käyttökelpoisia kehittämisehdotuksia työkykyneuvotteluprosessin kehittämiseksi.