Luontaisen uudistamisen onnistuminen Pirkanmaalla
Niemi, Olli (2021)
Niemi, Olli
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105036628
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105036628
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin metsän luontaisen uudistamisen onnistumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä sekä pohdittiin menetelmän käyttöön liittyviä keskeisiä kehityskohteita. Asiaa tutkittiin Pirkanmaalla Suomen Metsäkeskuksen läntisellä palvelualueella. Metsäkeskus suoritti kesällä 2020 taimikoiden tarkastuksia satunnaisesti valituilla luontaisen uudistamisen kohteilla. Näiden joukosta valikoitujen kohteiden ominaisuuksia tutkittiin laajemmin loppuvuodesta 2020 ja arvioitiin kohteiden onnistumiseen vaikuttaneita seikkoja. Analysoituja kohteita oli 23, ja niille tehtiin katselmus maastossa. Samalla tehtiin muistiinpanoja oleellisista uudistamiseen liittyvistä asioista.
Tutkimuksesta selvisi, että luontainen uudistaminen onnistui useimmiten melko heikosti otannan kohteilla, koska taloudellisesti kasvatuskelpoista, riittävän tiheää ja tasaisesti jakautunutta taimikkoa syntyi tarkastelujakson aikana selvälle vähemmistölle kohteista. Syynä tähän oli useimmiten puutteellinen maanmuokkaus, vääränlainen kohdevalinta, siemenpuiden liian pieni määrä ja pintakasvillisuuden tai vähäarvoisempien puulajien kilpailu.
Luontaisen uudistamisen laajempi ja onnistunut käyttö edellyttää menetelmän kaikkien vaiheiden huolellista ja yksityiskohtaista suunnittelua ja toteutusta. Kohteen olosuhteet ja ominaisuudet sekä uudistushakkuussa hakattavan puuston tila tulee ottaa nykyistä yksilöllisemmin huomioon suunniteltaessa uudistamistoimia. Uudistamismenetelmä tulee soveltaa aina kulloisellekin kohteelle ja tilanteeseen soveltuvaksi.
Tutkimuksesta selvisi, että luontainen uudistaminen onnistui useimmiten melko heikosti otannan kohteilla, koska taloudellisesti kasvatuskelpoista, riittävän tiheää ja tasaisesti jakautunutta taimikkoa syntyi tarkastelujakson aikana selvälle vähemmistölle kohteista. Syynä tähän oli useimmiten puutteellinen maanmuokkaus, vääränlainen kohdevalinta, siemenpuiden liian pieni määrä ja pintakasvillisuuden tai vähäarvoisempien puulajien kilpailu.
Luontaisen uudistamisen laajempi ja onnistunut käyttö edellyttää menetelmän kaikkien vaiheiden huolellista ja yksityiskohtaista suunnittelua ja toteutusta. Kohteen olosuhteet ja ominaisuudet sekä uudistushakkuussa hakattavan puuston tila tulee ottaa nykyistä yksilöllisemmin huomioon suunniteltaessa uudistamistoimia. Uudistamismenetelmä tulee soveltaa aina kulloisellekin kohteelle ja tilanteeseen soveltuvaksi.