Vapauden ja vankeuden solmukohtia: Sosiaalinen tukiverkosto vankilasta vapautuessa
Nieminen, Anna-Kaisa (2021)
Nieminen, Anna-Kaisa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104265740
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104265740
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää vapautuvien vankien tukea siten, että se vastaisi paremmin heidän tarpeitaan. Opinnäytetyö kartoitti Helsingissä vapautuvien vankien tukea. Se tehtiin yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen ja Kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa. Menetelmäksi valittiin teemahaastattelu, joka mahdollisti kysymysten muotoilun teoriaan pohjautuen ja tarjosi mahdollisuuden keskustelulle arkaluontoisissa aiheissa.
Haastateltavat olivat kaikki miehiä ja suorittivat vankeusrangaistusta Helsingin suljetussa vankilassa tai Suomenlinnan avovankilassa. Teemahaastattelut jaettiin kahteen osaan; haastattelut tehtiin ennen vapautumista ja vapautumisen jälkeen. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän. Vaikka vain kolme heistä osallistui haastatteluun vapautumisen jälkeen, aineistoa kertyi riittävästi laadullista analyysiä varten. Kaikki haastattelut litteroitiin. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 28 sivua.
Tulosten perusteella vapautuvien vankien sosiaalisessa tukiverkostossa korostui perheen, läheisten ja ystävien antama tuki. Moni haastateltavista sai tukea myös vankilan työntekijöiltä, esimerkiksi erityisohjaaja, sosiaalityöntekijä tai psykologi.
Vertaistuki ja kuntouttavat hankkeet auttoivat vankilasta vapautuvia vankeja sopeutumaan yhteiskuntaan. Sosiaalinen tuki auttoi rikostaustaisia haastateltavia ylläpitämään päihteetöntä ja rikoksetonta elämää.
Haastattelut tuottivat kehitysehdotuksia, joiden avulla vapautuvien vankien saamaa tukea voitaisiin parantaa. Tulosten mukaan vankien osallistuminen vankilassa järjestettäviin toimintoihin oli vähäistä. Rangaistusajan ja vapautumisen suunnitelmat tehtiin muodollisista syistä ja niissä huomioitiin pääasiassa käytännön asioita, kuten asunnon tai taloudellisen tuen saaminen. Vankila koettiin syrjäyttäväksi laitokseksi, jonka vaikutusta voitaisiin vähentää esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden avulla.
Haastateltavat olivat kaikki miehiä ja suorittivat vankeusrangaistusta Helsingin suljetussa vankilassa tai Suomenlinnan avovankilassa. Teemahaastattelut jaettiin kahteen osaan; haastattelut tehtiin ennen vapautumista ja vapautumisen jälkeen. Haastateltavia oli yhteensä yhdeksän. Vaikka vain kolme heistä osallistui haastatteluun vapautumisen jälkeen, aineistoa kertyi riittävästi laadullista analyysiä varten. Kaikki haastattelut litteroitiin. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 28 sivua.
Tulosten perusteella vapautuvien vankien sosiaalisessa tukiverkostossa korostui perheen, läheisten ja ystävien antama tuki. Moni haastateltavista sai tukea myös vankilan työntekijöiltä, esimerkiksi erityisohjaaja, sosiaalityöntekijä tai psykologi.
Vertaistuki ja kuntouttavat hankkeet auttoivat vankilasta vapautuvia vankeja sopeutumaan yhteiskuntaan. Sosiaalinen tuki auttoi rikostaustaisia haastateltavia ylläpitämään päihteetöntä ja rikoksetonta elämää.
Haastattelut tuottivat kehitysehdotuksia, joiden avulla vapautuvien vankien saamaa tukea voitaisiin parantaa. Tulosten mukaan vankien osallistuminen vankilassa järjestettäviin toimintoihin oli vähäistä. Rangaistusajan ja vapautumisen suunnitelmat tehtiin muodollisista syistä ja niissä huomioitiin pääasiassa käytännön asioita, kuten asunnon tai taloudellisen tuen saaminen. Vankila koettiin syrjäyttäväksi laitokseksi, jonka vaikutusta voitaisiin vähentää esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden avulla.