Sairaanhoitajan työhyvinvointi psykiatrisella poliklinikalla
Hietaniemi, Hanna; Myllymäki, Jenna (2021)
Hietaniemi, Hanna
Myllymäki, Jenna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102162366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102162366
Tiivistelmä
Tämän laadullisena tutkimuksena laaditun opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla psykiatrisella poliklinikalla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia työhyvinvoinnista sekä siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista työhyvinvoinnin ylläpidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää psykiatrisella poliklinikalla työskentelevien sairaanhoitajien työhyvinvointia. Opinnäytetyön aineisto kerättiin erään psykiatrisen poliklinikan sairaanhoitajilta syksyn 2020 aikana. He vastasivat sähköisesti toteutetussa kyselyssä avoimiin kysymyksiin. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Monet inhimilliset ja muuttuvat tekijät vaikuttavat jatkuvasti yksilölliseen kokemukseen työhyvinvoinnista. Työssä psykiatrisella poliklinikalla ollaan tekemisissä ihmisen mielen haavoittuvuuden kanssa, mikä vaatii työpaikan ihmissuhteilta ja johtamiselta paljon ymmärrystä, armollisuutta ja joustavuutta.
Tutkimuksen tuloksista kävi hyvin ilmi, kuinka kokonaisvaltainen työhyvinvoinnin kokemus oli. Työhyvinvointi koostui työntekijän omasta henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, toimivista työtovereiden välisistä suhteista, hyvästä johtamisesta ja miellyttävästä työympäristöstä. Vaikka työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan osoittautui tutkimuksessa tärkeäksi jaksamisen kannalta, ne heijastuivat kuitenkin väistämättä toisiinsa.
Toimiva vuorovaikutus työyhteisössä oli tärkeä työhyvinvointia edistävä tekijä. Vuorovaikutusongelmat työpaikalla taas lisäsivät kuormitusta. Työnantajan ja työntekijän henkilökohtainen vuorovaikutussuhde ja joustaminen yksilöllisissä tilanteissa edistivät työssä jaksamista ja työhön sitoutumista. Tutkimuksessa korostui sairaanhoitajien kokemus liiallisesta työmäärästä ja siitä, ettei pystynyt tekemään työtään niin hyvin, kuin halusi. Kiire ja liiallinen potilasmäärä olikin merkittävä työhyvinvointia kuormittava tekijä. Itsenäinen työskentely ja omien aikataulujen suunnitteleminen olivat työhyvinvoinnin kannalta voimavaratekijöitä, mutta niiden vastapainoksi sairaanhoitaja tarvitsi tukea ja aikaa asiakastyössä kohtaamiensa vaikeiden asioiden käsittelyyn.
Monet inhimilliset ja muuttuvat tekijät vaikuttavat jatkuvasti yksilölliseen kokemukseen työhyvinvoinnista. Työssä psykiatrisella poliklinikalla ollaan tekemisissä ihmisen mielen haavoittuvuuden kanssa, mikä vaatii työpaikan ihmissuhteilta ja johtamiselta paljon ymmärrystä, armollisuutta ja joustavuutta.
Tutkimuksen tuloksista kävi hyvin ilmi, kuinka kokonaisvaltainen työhyvinvoinnin kokemus oli. Työhyvinvointi koostui työntekijän omasta henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, toimivista työtovereiden välisistä suhteista, hyvästä johtamisesta ja miellyttävästä työympäristöstä. Vaikka työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan osoittautui tutkimuksessa tärkeäksi jaksamisen kannalta, ne heijastuivat kuitenkin väistämättä toisiinsa.
Toimiva vuorovaikutus työyhteisössä oli tärkeä työhyvinvointia edistävä tekijä. Vuorovaikutusongelmat työpaikalla taas lisäsivät kuormitusta. Työnantajan ja työntekijän henkilökohtainen vuorovaikutussuhde ja joustaminen yksilöllisissä tilanteissa edistivät työssä jaksamista ja työhön sitoutumista. Tutkimuksessa korostui sairaanhoitajien kokemus liiallisesta työmäärästä ja siitä, ettei pystynyt tekemään työtään niin hyvin, kuin halusi. Kiire ja liiallinen potilasmäärä olikin merkittävä työhyvinvointia kuormittava tekijä. Itsenäinen työskentely ja omien aikataulujen suunnitteleminen olivat työhyvinvoinnin kannalta voimavaratekijöitä, mutta niiden vastapainoksi sairaanhoitaja tarvitsi tukea ja aikaa asiakastyössä kohtaamiensa vaikeiden asioiden käsittelyyn.