Laajavastuisen sairaanhoitajan tehtävänkuvan kehittyminen
Kotila, Jaana (2020)
Kotila, Jaana
Editoija
Aholaakko, Teija-Kaisa
Mäkelä, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101261533
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101261533
Tiivistelmä
Laajavastuisilla tehtävänkuvilla on terveydenhuollossa selkeä tilaus. Yhdysvalloissa jo 1960-luvulla alkanut kehitystyö on jalkautunut Suomeenkin. Asiantuntijuuden laaja- alainen hyödyntäminen on nähty keskeisenä tekijänä näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä. Laajavastuinen hoitotyö –käsite (Advance Practice Nursing) on otettu käyttöön hoitotyön kansainvälisessä ja kansallisessa kirjallisuudessa 1980-luvulla (Bryant-Lukosius & DiCenso 2004; Sheer & Wong 2008). Ammattihenkilöön Advanced Practice Nurse (APN) viitatessa, käytetään usein suomenkielistä termiä laajavastuisen
hoitotyön asiantuntija. Hän on rekisteröity sairaanhoitaja, joka pystyy vaativaan itsenäiseen päätöksentekoon ja omaa maisteritasoiset tiedot, taidot sekä pätevyyden toimia terveydenhuollon vaativissatyötehtävissä (Sairaanhoitajaliitto 2016). Tässä artikkelissa tarkastelen sairaanhoitajan laajavastuisen tehtävänkuvan kehittymistä Suomessa.
hoitotyön asiantuntija. Hän on rekisteröity sairaanhoitaja, joka pystyy vaativaan itsenäiseen päätöksentekoon ja omaa maisteritasoiset tiedot, taidot sekä pätevyyden toimia terveydenhuollon vaativissatyötehtävissä (Sairaanhoitajaliitto 2016). Tässä artikkelissa tarkastelen sairaanhoitajan laajavastuisen tehtävänkuvan kehittymistä Suomessa.