Idiopaattisen varvaskävelyn kuntoutus : opas vanhemmille
Rotko, Emilia; Voutilainen, Heta (2021)
Rotko, Emilia
Voutilainen, Heta
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101141260
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101141260
Tiivistelmä
Varvaskävely voi olla normaali osa lapsen kehitystä. Pitkittyessään se voi kuitenkin aiheuttaa lapsen alaraajoille vääränlaista kuormitusta tai muita haittavaikutuksia ja siksi siihen on syytä puuttua ajoissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli perehtyä lasten tapavarvaskävelyyn ja sekä fysioterapeuttiseen kuntoutukseen. Työn tarkoituksena oli luoda kotikuntoutusopas vanhemmille lapsen arkeen hyödynnettäväksi. Työ toteutettiin yhteistyössä Lohjan kaupungin terveysaseman fysioterapiayksikön kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Se sisälsi tutkimustietoon perustuvan raporttiosuuden sekä lopputuotoksena syntyneen oppaan. Teoreettisessa osuudessa perehdyttiin erilaisiin tapavarvaskävelyn kuntoutus- ja hoitomahdollisuuksiin. Tutkimustietoa kerättiin erilaisista tietokannoista ja haussa priorisoitiin viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkittua tietoa. Tiedonkeruussa keskityttiin ensisijaisesti idiopaattiseen varvaskävelyyn, mutta myös muita varvaskävelyä aiheuttavia tekijöitä sivuttiin. Tutkimuksista nousi esille erilaisia lähtökohtia, joita hyödynnetään tapavarvaskävelyn kuntoutuksessa. Opinnäytetyössä käsitellään kolmea kuntoutuksen lähtökohtaa, joita ovat asento- ja liikeaistin, motorisen kontrollin ja nilkan liikeradan kehittäminen. Löytyneiden tutkimusten perusteella tapavarvaskävely on edelleen melko vähän tutkittu aihe ja siihen liittyvät tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia.
Oppaaseen valittiin kuusi tapavarvaskävelyä kuntouttavaa harjoitetta työhön valikoitujen lähtökohtien perusteella. Oppaan viimeiselle sivulle lisättiin myös vinkkilista lisäinspiraatioksi. Harjoitteiden suunnittelussa ja valinnassa priorisoitiin harjoitteiden helppoutta ja leikkimielisyyttä. Harjoitteet ovat monelle jo ennestään tuttuja ja ne ovat helposti sovellettavissa jokaisen lapsen arkeen.
Ammattilaisille ja aiheesta kiinnostuneille suunnattu opinnäytetyö auttaa lukijaansa ymmärtämään enemmän varvaskävelyn taustasta ja kuntoutuksen perustasta. Tapavarvaskävelyn saralla ei kuitenkaan ole muodostunut vielä johdonmukaista kuntoutuslinjaa ja käytetyistä hoitomuodoista löytyvä tutkimustieto on verrattain hajanaista. Tämä asettaa kuntoutukselle omat haasteensa ja jättää näin ollen aiheen ympärille vielä paljon tutkittavaa sekä kehitettävää.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Se sisälsi tutkimustietoon perustuvan raporttiosuuden sekä lopputuotoksena syntyneen oppaan. Teoreettisessa osuudessa perehdyttiin erilaisiin tapavarvaskävelyn kuntoutus- ja hoitomahdollisuuksiin. Tutkimustietoa kerättiin erilaisista tietokannoista ja haussa priorisoitiin viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkittua tietoa. Tiedonkeruussa keskityttiin ensisijaisesti idiopaattiseen varvaskävelyyn, mutta myös muita varvaskävelyä aiheuttavia tekijöitä sivuttiin. Tutkimuksista nousi esille erilaisia lähtökohtia, joita hyödynnetään tapavarvaskävelyn kuntoutuksessa. Opinnäytetyössä käsitellään kolmea kuntoutuksen lähtökohtaa, joita ovat asento- ja liikeaistin, motorisen kontrollin ja nilkan liikeradan kehittäminen. Löytyneiden tutkimusten perusteella tapavarvaskävely on edelleen melko vähän tutkittu aihe ja siihen liittyvät tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia.
Oppaaseen valittiin kuusi tapavarvaskävelyä kuntouttavaa harjoitetta työhön valikoitujen lähtökohtien perusteella. Oppaan viimeiselle sivulle lisättiin myös vinkkilista lisäinspiraatioksi. Harjoitteiden suunnittelussa ja valinnassa priorisoitiin harjoitteiden helppoutta ja leikkimielisyyttä. Harjoitteet ovat monelle jo ennestään tuttuja ja ne ovat helposti sovellettavissa jokaisen lapsen arkeen.
Ammattilaisille ja aiheesta kiinnostuneille suunnattu opinnäytetyö auttaa lukijaansa ymmärtämään enemmän varvaskävelyn taustasta ja kuntoutuksen perustasta. Tapavarvaskävelyn saralla ei kuitenkaan ole muodostunut vielä johdonmukaista kuntoutuslinjaa ja käytetyistä hoitomuodoista löytyvä tutkimustieto on verrattain hajanaista. Tämä asettaa kuntoutukselle omat haasteensa ja jättää näin ollen aiheen ympärille vielä paljon tutkittavaa sekä kehitettävää.