Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia kutsumuksesta ja motivaatiosta hoitotyöhön ja sen opiskeluun
Kesti, Kia-Karoliina; Suonperä, Johannes (2020)
Kesti, Kia-Karoliina
Suonperä, Johannes
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628577
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628577
Tiivistelmä
Hoitoalalla työskentelyä on jo diakoniatyöstä lähtien pidetty kutsumuksena, jossa omat tarpeet jätetään toissijaiseksi yleisen hyvän vuoksi. Nykypäivänä kutsumus on enemmänkin hoivavietin toteuttamista. Hoitaminen tarkoittaa tänä päivänä ihmisen tukemista hänen oman terveytensä edistämisessä ja ylläpitämisessä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia kutsumuksesta sekä motivaatiosta hoitotyöhön ja sen opiskeluun. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa hoitotyön opiskelijoiden kutsumuksesta ja motivaatiosta Metropolian kehittämishankkeeseen Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen & Kutsumus hoitotyöhön.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelimme videokeskusteluin kymmentä Metropolian hoitotyön opiskelijaa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotyön opiskelijat kokivat kutsumuksen hieman vanhanaikaisena ja mahtipontisena terminä. Opiskelijat kokivat kuitenkin muun muassa tarpeen ja halun auttaa, merkityksellisen työn tekemisen ja kiinnostuksen ihmistä kohtaan olevan syinä hoitoalaa valittaessa. Hoitotyön opiskelijat mainitsivat konkreettisia motivaatiota lisääviä ja vähentäviä tekijöitä hoitoalalla ja sen opiskelussa. Motivaatiota lisäsi opiskelussa muun muassa oma kehittyminen ja oppiminen, opiskelutoverit sekä hyvät ja monipuoliset työllisyysnäkymät. Motivaatiota vähensi opiskelun raskaus sekä kokemus kurssitarjonnan puutteellisuudesta. Motivaatiota lisääviä tekijöitä tulevaisuuden työelämää ajatellen olivat muun muassa työn mielekkyys ja merkityksellisyys, työn vaihtelevuus ja monipuolisuus sekä ihmisläheisen ja tärkeäksi koetun työn tekeminen. Motivaatiota vähentäviä tekijöitä hoitoalaa kuvatessa opiskelijat nostivat esiin muun muassa huonon työilmapiirin, työn raskauden, matalan palkkatason sekä arvostuksen puutteen.
Kutsumuksen henkilökohtainen kokeminen riippuu suurelta osin siitä, miten ihminen kutsumuksen itse määrittelee ja mitä hän kokee sen tarkoittavan. Kutsumusta ja motivaatiota yhdisti työn tarkoituksellisuus ja merkityksellisyys. Altruistiset ominaisuudet, kuten halu auttaa nousi esille kuvattaessa sekä motivaatiota että kustumusta. Tieto motivaatiotekijöistä voi auttaa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksia ja työpaikkoja saamaan hoitoalalle vetovoimaa sekä kehittämään työ-, opiskelu- ja toimintaympäristöjä. Osaavia ja motivoituneita henkilöitä tarvitaan alalle nyt ja jatkossa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia kutsumuksesta sekä motivaatiosta hoitotyöhön ja sen opiskeluun. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa hoitotyön opiskelijoiden kutsumuksesta ja motivaatiosta Metropolian kehittämishankkeeseen Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen & Kutsumus hoitotyöhön.
Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelimme videokeskusteluin kymmentä Metropolian hoitotyön opiskelijaa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotyön opiskelijat kokivat kutsumuksen hieman vanhanaikaisena ja mahtipontisena terminä. Opiskelijat kokivat kuitenkin muun muassa tarpeen ja halun auttaa, merkityksellisen työn tekemisen ja kiinnostuksen ihmistä kohtaan olevan syinä hoitoalaa valittaessa. Hoitotyön opiskelijat mainitsivat konkreettisia motivaatiota lisääviä ja vähentäviä tekijöitä hoitoalalla ja sen opiskelussa. Motivaatiota lisäsi opiskelussa muun muassa oma kehittyminen ja oppiminen, opiskelutoverit sekä hyvät ja monipuoliset työllisyysnäkymät. Motivaatiota vähensi opiskelun raskaus sekä kokemus kurssitarjonnan puutteellisuudesta. Motivaatiota lisääviä tekijöitä tulevaisuuden työelämää ajatellen olivat muun muassa työn mielekkyys ja merkityksellisyys, työn vaihtelevuus ja monipuolisuus sekä ihmisläheisen ja tärkeäksi koetun työn tekeminen. Motivaatiota vähentäviä tekijöitä hoitoalaa kuvatessa opiskelijat nostivat esiin muun muassa huonon työilmapiirin, työn raskauden, matalan palkkatason sekä arvostuksen puutteen.
Kutsumuksen henkilökohtainen kokeminen riippuu suurelta osin siitä, miten ihminen kutsumuksen itse määrittelee ja mitä hän kokee sen tarkoittavan. Kutsumusta ja motivaatiota yhdisti työn tarkoituksellisuus ja merkityksellisyys. Altruistiset ominaisuudet, kuten halu auttaa nousi esille kuvattaessa sekä motivaatiota että kustumusta. Tieto motivaatiotekijöistä voi auttaa sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksia ja työpaikkoja saamaan hoitoalalle vetovoimaa sekä kehittämään työ-, opiskelu- ja toimintaympäristöjä. Osaavia ja motivoituneita henkilöitä tarvitaan alalle nyt ja jatkossa.