Motivoivan haastattelun hyödyntäminen psykiatrisessa hoitotyössä
Mattila, Marita (2020)
Mattila, Marita
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121528366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121528366
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli motivoivan haastattelun käyttö psykiatrisessa hoitotyössä. Sen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyön tilaajana oli Hyvinkään alueen HUS Psykiatria. Tavoitteena oli selvittää, miten motivoivaa haastattelua on sovellettu psykiatrisessa hoitotyössä, ja miten se vaikuttaa psykiatrisen potilaan omahoitoon sitoutumiseen.
Opinnäytetyössä syvennytään motivoivan haastattelun menetelmään. Sen keskeiset käsitteet ovat motivaatio, transteoreettinen muutosvaihemalli, omahoitoon sitoutuminen, psykiatrisen potilaan kohtaaminen ja motivoivan haastattelun menetelmä. Opinnäytetyötä ohjaavat kysymykset ovat: 1) Miten motivoivaa haastattelua on sovellettu psykiatrisessa hoitotyössä? 2) Miten motivoiva haastattelu voi vaikuttaa potilaan omahoitoon sitoutumiseen?
Aineiston keruu suoritettiin kolmesta tietokannasta, jotka ovat Cinahl (EBSCO), Medic ja PsyARTICLES (EBSCO) sekä manuaalisella tiedonhaulla. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineisto rajattiin vuosiin 2010–2020, jotta tutkittava materiaali on mahdollisimman uutta. Aineiston muina sisäänottokriteereitä ovat koko tekstin saatavuus, motivoiva haastattelu ohjausmenetelmänä, suomen- ja englanninkieliset sekä aikuisiin suunnatut tutkimukset.
Tuloksissa käy ilmi, että motivoivan haastattelun menetelmää voidaan psykiatrisessa hoitotyössä soveltaa tukemaan lääkehoitoon ja omahoitoon sitoutumista. Sen avulla voidaan lisätä hoitajan potilaslähtöistä kohtaamista ja vuorovaikutusta potilaan kanssa, jolla on suuri merkitys potilaan omahoitoon sitoutumiseen. Motivoivan haastattelun menetelmä helpottaa potilaan kokemaa ambivalenssia, ehkäisee muutosvastaisuutta ja edistää sisäisen motivaation löytymistä.
Motivoivan haastattelun menetelmän parhaan hyödyn saamiseksi olisi hyvä tehdä vielä lisätutkimuksia. Lisäksi menetelmän kouluttaminen psykiatrisille sairaanhoitajille voisi olla aiheellista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää psykiatrisessa hoitotyössä, potilaskohtaamisissa sekä potilaan omahoitoon ja hoitoon sitoutumisessa.
Opinnäytetyössä syvennytään motivoivan haastattelun menetelmään. Sen keskeiset käsitteet ovat motivaatio, transteoreettinen muutosvaihemalli, omahoitoon sitoutuminen, psykiatrisen potilaan kohtaaminen ja motivoivan haastattelun menetelmä. Opinnäytetyötä ohjaavat kysymykset ovat: 1) Miten motivoivaa haastattelua on sovellettu psykiatrisessa hoitotyössä? 2) Miten motivoiva haastattelu voi vaikuttaa potilaan omahoitoon sitoutumiseen?
Aineiston keruu suoritettiin kolmesta tietokannasta, jotka ovat Cinahl (EBSCO), Medic ja PsyARTICLES (EBSCO) sekä manuaalisella tiedonhaulla. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineisto rajattiin vuosiin 2010–2020, jotta tutkittava materiaali on mahdollisimman uutta. Aineiston muina sisäänottokriteereitä ovat koko tekstin saatavuus, motivoiva haastattelu ohjausmenetelmänä, suomen- ja englanninkieliset sekä aikuisiin suunnatut tutkimukset.
Tuloksissa käy ilmi, että motivoivan haastattelun menetelmää voidaan psykiatrisessa hoitotyössä soveltaa tukemaan lääkehoitoon ja omahoitoon sitoutumista. Sen avulla voidaan lisätä hoitajan potilaslähtöistä kohtaamista ja vuorovaikutusta potilaan kanssa, jolla on suuri merkitys potilaan omahoitoon sitoutumiseen. Motivoivan haastattelun menetelmä helpottaa potilaan kokemaa ambivalenssia, ehkäisee muutosvastaisuutta ja edistää sisäisen motivaation löytymistä.
Motivoivan haastattelun menetelmän parhaan hyödyn saamiseksi olisi hyvä tehdä vielä lisätutkimuksia. Lisäksi menetelmän kouluttaminen psykiatrisille sairaanhoitajille voisi olla aiheellista. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää psykiatrisessa hoitotyössä, potilaskohtaamisissa sekä potilaan omahoitoon ja hoitoon sitoutumisessa.