”Taiteilet sillä semmosella ohuella nuoralla - - tää on ikään kuin tervettä myötätuntoo - - mut sil toisella puolella rupeekin niksahtaa”: Miten suojautua myötätuntouupumukselta sosiaalialalla?
Asikainen, Hanna-Mari (2020)
Asikainen, Hanna-Mari
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121528269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121528269
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa myötätuntouupumuksesta, sen syntymisestä ja riskeistä sekä löytää keinoja suojautua myötätuntouupumukselta sosiaalialalla. Tarkoituksena oli työntekijöiden teemahaastatteluin selvittää, millaisia keinoja sosiaalialan työntekijöillä on suojautua myötätuntouupumukselta. Toimeksiantajana oli Uppsala-talon perhekeskus Hämeenlinnassa. Sosiaalialan työntekijöillä myötätuntouupumuksen ja sekundaarisen traumatisoitumisen riskiä lisää traumatisoituneiden asiakkaiden ja vaikeiden tunteiden kohtaaminen empaattisesti.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, ja tutkimuksen kohderyhmänä oli perhekeskuksen Uppsala-talon työntekijät. Haastattelut toteutettiin viidelle työntekijälle Teams-videopuheluina. Aineisto analysointiin sisällönanalyysillä, ja aineiston läpikäymisessä käytettiin koodausta. Tietoperustassa tarkasteltiin laajasti myötätuntouupumukseen johtavia tekijöitä sekä siihen kiinteästi nivoutuvia käsitteitä: empatia, transferenssi ja vastatransferenssi, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), sekundäärinen traumaperäinen stressihäiriö (STSD), sijaistraumatisoituminen, työuupumus sekä loppuun palaminen.
Tutkimustulosten mukaan myötätuntouupumukselta voidaan suojautua tiedostamalla riski myötätuntouupumukseen, puhumalla, fyysisillä keinoilla, rajaamalla, tunteiden tunnistamisella ja erottamisella sekä estämällä liiallista samaistumista, esimerkiksi tarvittaessa siirtämällä asiakas toiselle työntekijälle. Asiakastilanteista palautumiskeinoina työntekijät kertoivat käyttävänsä mm. kehon ravistamista, pelaamista tai ankkuroivia mielikuvaharjoitteita. Myötätuntouupumukseen vaikuttavat myös työntekijän kokonaisvaltainen hyvinvointi, koko työyhteisö ja yhteiskunnalliset tekijät. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että myötätuntouupumusta tulisi ehkäistä kolmella tasolla: yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Poliittisilla päättäjillä ei ole tarpeeksi tietoa myötätuntouupumuksen laajasta vaikutuksesta koko yhteiskuntaan.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, ja tutkimuksen kohderyhmänä oli perhekeskuksen Uppsala-talon työntekijät. Haastattelut toteutettiin viidelle työntekijälle Teams-videopuheluina. Aineisto analysointiin sisällönanalyysillä, ja aineiston läpikäymisessä käytettiin koodausta. Tietoperustassa tarkasteltiin laajasti myötätuntouupumukseen johtavia tekijöitä sekä siihen kiinteästi nivoutuvia käsitteitä: empatia, transferenssi ja vastatransferenssi, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), sekundäärinen traumaperäinen stressihäiriö (STSD), sijaistraumatisoituminen, työuupumus sekä loppuun palaminen.
Tutkimustulosten mukaan myötätuntouupumukselta voidaan suojautua tiedostamalla riski myötätuntouupumukseen, puhumalla, fyysisillä keinoilla, rajaamalla, tunteiden tunnistamisella ja erottamisella sekä estämällä liiallista samaistumista, esimerkiksi tarvittaessa siirtämällä asiakas toiselle työntekijälle. Asiakastilanteista palautumiskeinoina työntekijät kertoivat käyttävänsä mm. kehon ravistamista, pelaamista tai ankkuroivia mielikuvaharjoitteita. Myötätuntouupumukseen vaikuttavat myös työntekijän kokonaisvaltainen hyvinvointi, koko työyhteisö ja yhteiskunnalliset tekijät. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että myötätuntouupumusta tulisi ehkäistä kolmella tasolla: yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Poliittisilla päättäjillä ei ole tarpeeksi tietoa myötätuntouupumuksen laajasta vaikutuksesta koko yhteiskuntaan.