Hoitajien yksilöllinen perehdytys Vaasan keskussairaalan lastenosastolla
TUONONEN, PÄIVI (2020)
TUONONEN, PÄIVI
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121127755
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121127755
Tiivistelmä
Työturvallisuuslaki L.23.8.2002/738, 14§ velvoittaa työnantajaa huolehtimaan
työntekijän riittävästä perehdytyksestä, opastuksesta ja ohjauksesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa Vaasan keskussairaalan lastenosaston perehdytyksen toteutumista ja sen mahdollisia haasteita, hoitohenkilökunnan näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tiivistettiin koskettamaan ilmiötä perehdytys
ja keskeisiksi käsitteiksi teoriasta nousivat perehdytys, yksilö oppijana, työyhteisö
oppijana, esimies ja organisaatio oppimisen tukena sekä perehdytystä ohjaava työturvallisuuslaki. Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä
ja aineistonhankintamenetelmänä käytettiin laadullista kyselyä.
Tutkimus osoitti, että hoitohenkilökunta arvostaa perehdyttämistä ja siihen halutaan panostaa. Tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat työyhteisön imun tärkeys ja kuinka suuri merkitys työyhteisössä on työn hallinnalla ja hyvinvoinnilla.
Tuloksista ilmeni, että kollegiaalisuus, tukiverkosto sekä työyhteisöön sitouttaminen koettiin tärkeinä ilmiöinä. Tutkimustulos osoittaa tarpeen kehittää perehdytystä, aineiston tulos on suoraan hyödynnettävissä työyksikön kehitysmittariksi.
työntekijän riittävästä perehdytyksestä, opastuksesta ja ohjauksesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa Vaasan keskussairaalan lastenosaston perehdytyksen toteutumista ja sen mahdollisia haasteita, hoitohenkilökunnan näkökulmasta.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tiivistettiin koskettamaan ilmiötä perehdytys
ja keskeisiksi käsitteiksi teoriasta nousivat perehdytys, yksilö oppijana, työyhteisö
oppijana, esimies ja organisaatio oppimisen tukena sekä perehdytystä ohjaava työturvallisuuslaki. Tutkimusmenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä
ja aineistonhankintamenetelmänä käytettiin laadullista kyselyä.
Tutkimus osoitti, että hoitohenkilökunta arvostaa perehdyttämistä ja siihen halutaan panostaa. Tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat työyhteisön imun tärkeys ja kuinka suuri merkitys työyhteisössä on työn hallinnalla ja hyvinvoinnilla.
Tuloksista ilmeni, että kollegiaalisuus, tukiverkosto sekä työyhteisöön sitouttaminen koettiin tärkeinä ilmiöinä. Tutkimustulos osoittaa tarpeen kehittää perehdytystä, aineiston tulos on suoraan hyödynnettävissä työyksikön kehitysmittariksi.