Improvisoiden turvalliseksi ryhmänohjaajaksi : ryhmänohjaajan improvisaatiotaidot turvallisen ryhmän rakentamisen välineenä
Kaustell, Markus (2020)
Kaustell, Markus
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927172
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927172
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on koota ja jäsentää improvisaatiotaitojen harjoittelemisen hyötyjä ryhmänohjaajien ja ryhmien pelkojen käsittelyssä. Tutkin psykologisen turvallisuuden tunteen syntymisen edellytyksiä sekä sosiaalisessa kontekstissa ilmenevän pelon luonnetta. Tutkimuksessa selvitetään myös, mitkä ovat improvisaation metataidot ja niiden mahdolliset hyödyt pelkojen käsittelyssä sekä psykologisen turvallisuuden tunteen muodostamisessa ryhmätilanteissa.
Työssä on haastateltu viittä improvisaatioon erikoistunutta ammattilaista, jotka toimivat työssään myös erilaisten ryhmien ohjaajina. Haastatteluissa käsiteltiin ryhmänohjaajan työssä kohdattavia pelkoja sekä kokeneiden ammattilaisten ajatuksia improvisaatiotaitojen hyödyistä näiden pelkojen käsittelyssä. Lisäksi saatiin improvisaatiotaitoihin erikoistuneiden ammattilaisten näkökulmaa turvallisen tilan rakentumiseen sekä tärkeimpiin ryhmänohjaajan turvallisuustaitoihin. Haastattelujen tuomia näkökulmia on peilattu psykologian ja neurotieteen tutkimustietoon sekä improvisaatioteatterin ydinteoksiin.
Tutkimuksessa tuli näkyväksi ryhmänohjaajan asemaan liittyvä vastuu ja valtarakenne. Ryhmänohjaaja voi omalla toiminnallaan muodostaa joko turvallisen ja rakentavassa vuorovaikutussuhteessa olevan ryhmän, tai vaihtoehtoisesti kilpailevan, pelon tunteen ohjaaman ryhmän. Parhaimmillaan ryhmä muodostuu itseohjautuvaksi ja motivoituneeksi, kun taas pahimmillaan ryhmäläisten resurssit keskittyvät oman itsensä suojelemiseen.
Tutkimuksessa tuodaan esille ryhmänohjaajien ns. näkymätön työ, joka liittyy ryhmädynamiikan ja ryhmätoiminnan sosiaalisen kontekstin ohjaamiseen. Ryhmänohjaajan suhtautuminen itseensä sekä omiin että ryhmässä nouseviin pelkoihin näyttäytyi oleellisena elementtinä ryhmän turvallisuuden tunteen rakentamisessa. Mitä avoimempi ja rennompi ohjaaja on, sitä turvallisemmaksi ryhmätilanne muodostuu, mikä taas mahdollistaa vuorovaikutuksellisuutta ja oppimista. Improvisaatiotaitojen harjoittelemisella nähtiin olevan positiivinen yhteys ryhmänohjaajan kykyyn ehkäistä pelkoreaktioita ja kasvattaa turvallisuuden tunnetta. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että improvisaatiotaitojen harjoittelun kautta ryhmänohjaajille muodostuu konkreettisia työkaluja pelon ja turvallisuuden tunteen käsittelyyn. The goal of this thesis is to compile and structure whether training improvisational skills has potential in aiding instructors in dealing with fears within themselves and in their groups. The thesis examines the requirements for creating psychological safety and the nature of fear in a social context. Different underlying skills of improvisation are explored along with their potential benefit in dealing with fear and creating psychological safety in group situations.
Interviews were conducted with five professional improvisers, who also work as instructors in various fields. The interviews explored the fears these instructors face in their work, as well as their thoughts about how mastering improvisational skills could help in dealing with these fears. The interviewed professionals also expressed their ideas on how a safe space is constructed and about the most important safety skills for instructors. These viewpoints are then compared against studies of psychology and neurology, along with the seminal works of improvised theatre.
The amount of responsibility and power that an instructor has, became visible during the research process. Through their actions, the instructor can either form a safe and constructive group, or alternatively, form a group that is competitive and governed by fear. In the optimal scenario the group becomes self-organized and motivated, whereas in the worst case scenario, the individuals spend all of their resources protecting themselves.
This work shines a light on the so-called “invisible work” that instructors do with group dynamics and directing the social context of the group. How the instructor relates to themselves and their own fears seems to be the key in creating feelings of safety. The more relaxed and open the instructor, the higher the level of safety seems to rise, which in part makes it possible for the group to openly interact and learn. Training improvisational skills seemed to have a positive connection with instructors’ skills in preventing and handling fear responses as well as raising the level of safety. In addition, the results seem to indicate that improvisational skills transform into tools that help instructors in handling fears and building a safe space.
Työssä on haastateltu viittä improvisaatioon erikoistunutta ammattilaista, jotka toimivat työssään myös erilaisten ryhmien ohjaajina. Haastatteluissa käsiteltiin ryhmänohjaajan työssä kohdattavia pelkoja sekä kokeneiden ammattilaisten ajatuksia improvisaatiotaitojen hyödyistä näiden pelkojen käsittelyssä. Lisäksi saatiin improvisaatiotaitoihin erikoistuneiden ammattilaisten näkökulmaa turvallisen tilan rakentumiseen sekä tärkeimpiin ryhmänohjaajan turvallisuustaitoihin. Haastattelujen tuomia näkökulmia on peilattu psykologian ja neurotieteen tutkimustietoon sekä improvisaatioteatterin ydinteoksiin.
Tutkimuksessa tuli näkyväksi ryhmänohjaajan asemaan liittyvä vastuu ja valtarakenne. Ryhmänohjaaja voi omalla toiminnallaan muodostaa joko turvallisen ja rakentavassa vuorovaikutussuhteessa olevan ryhmän, tai vaihtoehtoisesti kilpailevan, pelon tunteen ohjaaman ryhmän. Parhaimmillaan ryhmä muodostuu itseohjautuvaksi ja motivoituneeksi, kun taas pahimmillaan ryhmäläisten resurssit keskittyvät oman itsensä suojelemiseen.
Tutkimuksessa tuodaan esille ryhmänohjaajien ns. näkymätön työ, joka liittyy ryhmädynamiikan ja ryhmätoiminnan sosiaalisen kontekstin ohjaamiseen. Ryhmänohjaajan suhtautuminen itseensä sekä omiin että ryhmässä nouseviin pelkoihin näyttäytyi oleellisena elementtinä ryhmän turvallisuuden tunteen rakentamisessa. Mitä avoimempi ja rennompi ohjaaja on, sitä turvallisemmaksi ryhmätilanne muodostuu, mikä taas mahdollistaa vuorovaikutuksellisuutta ja oppimista. Improvisaatiotaitojen harjoittelemisella nähtiin olevan positiivinen yhteys ryhmänohjaajan kykyyn ehkäistä pelkoreaktioita ja kasvattaa turvallisuuden tunnetta. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että improvisaatiotaitojen harjoittelun kautta ryhmänohjaajille muodostuu konkreettisia työkaluja pelon ja turvallisuuden tunteen käsittelyyn.
Interviews were conducted with five professional improvisers, who also work as instructors in various fields. The interviews explored the fears these instructors face in their work, as well as their thoughts about how mastering improvisational skills could help in dealing with these fears. The interviewed professionals also expressed their ideas on how a safe space is constructed and about the most important safety skills for instructors. These viewpoints are then compared against studies of psychology and neurology, along with the seminal works of improvised theatre.
The amount of responsibility and power that an instructor has, became visible during the research process. Through their actions, the instructor can either form a safe and constructive group, or alternatively, form a group that is competitive and governed by fear. In the optimal scenario the group becomes self-organized and motivated, whereas in the worst case scenario, the individuals spend all of their resources protecting themselves.
This work shines a light on the so-called “invisible work” that instructors do with group dynamics and directing the social context of the group. How the instructor relates to themselves and their own fears seems to be the key in creating feelings of safety. The more relaxed and open the instructor, the higher the level of safety seems to rise, which in part makes it possible for the group to openly interact and learn. Training improvisational skills seemed to have a positive connection with instructors’ skills in preventing and handling fear responses as well as raising the level of safety. In addition, the results seem to indicate that improvisational skills transform into tools that help instructors in handling fears and building a safe space.