Nuoren vaurioituneen kiintymyssuhteen huomioiminen : Lastensuojelulaitoksen tuki vanhemmalle
Jurvelin, Alisa; Salmela, Anna (2020)
Jurvelin, Alisa
Salmela, Anna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927138
Tiivistelmä
Jo ensimmäisten elinvuosien aikana lapselle muodostuu varhaisessa vuorovaikutuksessa kiintymyssuhde. Kiintymyssuhteet on luokiteltu viiteen eri kategoriaan; turvalliseen, turvattomaan, välttelevään, ristiriitaiseen ja organisoitumattomaan kiintymyssuhteeseen. Opinnäytetyömme keskittyi vaurioituneisiin kiintymyssuhteisiin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä vakauttavan työotteen tukemiseen opas Nikkilän
toimintayksikön työntekijöille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä oppaalla työntekijöiden tietoisuutta kiintymyssuhdevaurioista ja niiden huomioinnista sekä tämän avulla
auttaa myös vanhempia huomioimaan kiintymyssuhdevaurioista nuortaan.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, missä aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastateltavina toimivat lastensuojelun toimintayksikkö Viisikon psykologi sekä perhekuntoutusohjaaja, Salinkallion toimintayksikön vastaanotto-osasto Metsolan vastaavaa ohjaajaa ja Salinkallion toimintayksikön perhekuntoutusohjaajaa.
Haastatteluista tuli ilmi moninaisia tukikeinoja kuvitteellisiin tilanteisiin. Kiintymyssuhdevaurioisen nuoren sekä hänen perheensä olisi syytä saada tukea yksilöllisesti,
mutta myös yhdessä perheenä. Vastauksissa tuli esille moniammatillinen yhteistyö ja
ulkopuolisen tuen merkitys, muun muassa psykiatriset kontaktit sekä vertaistuki. Lisäksi vanhempien omien traumojen sekä ylisukupolveutuneiden mallien vaikutus lapsen kiintymyssuhteen kehittymiseen näkyivät vastauksissa.
Haastattelujen ja teoreettisen tiedon pohjalta olemme tulleet siihen johtopäätökseen,
että niin lastensuojelussa kuin myös muilla sosiaalialalla työskentelevillä tahoilla on
tärkeää olla tietoisuutta kiintymyssuhdevaurioista ja niiden ilmenemisestä lapsilla ja
nuorilla. Lapsen kasvulle ja kehitykselle on merkityksellistä, että kiintymyssuhdevauriot tunnistetaan ja huomioidaan tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, jotta niihin osataan
vastata parhaalla mahdollisella tavalla.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä vakauttavan työotteen tukemiseen opas Nikkilän
toimintayksikön työntekijöille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä oppaalla työntekijöiden tietoisuutta kiintymyssuhdevaurioista ja niiden huomioinnista sekä tämän avulla
auttaa myös vanhempia huomioimaan kiintymyssuhdevaurioista nuortaan.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, missä aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastateltavina toimivat lastensuojelun toimintayksikkö Viisikon psykologi sekä perhekuntoutusohjaaja, Salinkallion toimintayksikön vastaanotto-osasto Metsolan vastaavaa ohjaajaa ja Salinkallion toimintayksikön perhekuntoutusohjaajaa.
Haastatteluista tuli ilmi moninaisia tukikeinoja kuvitteellisiin tilanteisiin. Kiintymyssuhdevaurioisen nuoren sekä hänen perheensä olisi syytä saada tukea yksilöllisesti,
mutta myös yhdessä perheenä. Vastauksissa tuli esille moniammatillinen yhteistyö ja
ulkopuolisen tuen merkitys, muun muassa psykiatriset kontaktit sekä vertaistuki. Lisäksi vanhempien omien traumojen sekä ylisukupolveutuneiden mallien vaikutus lapsen kiintymyssuhteen kehittymiseen näkyivät vastauksissa.
Haastattelujen ja teoreettisen tiedon pohjalta olemme tulleet siihen johtopäätökseen,
että niin lastensuojelussa kuin myös muilla sosiaalialalla työskentelevillä tahoilla on
tärkeää olla tietoisuutta kiintymyssuhdevaurioista ja niiden ilmenemisestä lapsilla ja
nuorilla. Lapsen kasvulle ja kehitykselle on merkityksellistä, että kiintymyssuhdevauriot tunnistetaan ja huomioidaan tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, jotta niihin osataan
vastata parhaalla mahdollisella tavalla.