Neuvolasosionomi : lapsiperheiden matalan kynnyksen sosiaalipalvelu
Irjala, Nina (2020)
Irjala, Nina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225565
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225565
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli löytää perusteluja neuvolasosionomin työn tarpeellisuudelle sekä kartoittaa alustavasti työn keskeistä sisältöä. Tavoite oli selvittää, millainen tarve Tampereen kaupungin neuvoltoiminnassa on matalan kynnyksen sosiaalipalvelulle tällä hetkellä. Tutkimustehtävä oli selvittää tässä kontekstissa tarvetta lisätä psykososiaalista tukea ja palveluohjausta matalan kynnyksen sosiaalipalvelulla.
Kyseessä on tapaustutkimus, jollaista Tampereella ei ole ennen tehty. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta ja sitä varten haastateltiin kuutta, neuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan terveydenhoitajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa asiakasperheidensä psykososiaaliseen tukemiseen ja palveluohjaukseen. Tuloksissa nousi esille, että terveydenhoitajien psykososiaalinen tuki koostui pääasiassa palveluihin ohjaamisesta. Palveluohjauksen sijasta terveydenhoitajat toteuttivat käytännön työssä palveluneuvontaa.
Tulosten mukaan Tampereella on tarve matalan kynnyksen sosiaalipalvelulle. Tuloksissa nousi esille, että perheiden tuen tarpeet ovat hyvin monialaisia. Lisäksi terveydenhoitajien työnkuvaan sisältyy nykyään sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän osaamisalueiden tehtäviä yhä enemmän.
Johtopäätöksenä todetaan, että matalan kynnyksen sosiaalipalvelu neuvolassa olisi varhaisen tuen työmuoto, joka edistäisi asiakkaiden ohjautuvuutta palvelujärjestelmässä, osallisuutta ja hyvinvointia tukien. Perhekeskustoimintamallin mukaisena ja ennalta ehkäisevänä lastensuojelutyönä työmuodon kehittäminen on perustelua ja kannattavaa. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää sosiaali- ja terveysalan tulevissa tutkimuksissa ja se antaa aihetta esimerkiksi palvelun pilotoimisille hankkeena.
Kyseessä on tapaustutkimus, jollaista Tampereella ei ole ennen tehty. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta ja sitä varten haastateltiin kuutta, neuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan terveydenhoitajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa asiakasperheidensä psykososiaaliseen tukemiseen ja palveluohjaukseen. Tuloksissa nousi esille, että terveydenhoitajien psykososiaalinen tuki koostui pääasiassa palveluihin ohjaamisesta. Palveluohjauksen sijasta terveydenhoitajat toteuttivat käytännön työssä palveluneuvontaa.
Tulosten mukaan Tampereella on tarve matalan kynnyksen sosiaalipalvelulle. Tuloksissa nousi esille, että perheiden tuen tarpeet ovat hyvin monialaisia. Lisäksi terveydenhoitajien työnkuvaan sisältyy nykyään sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän osaamisalueiden tehtäviä yhä enemmän.
Johtopäätöksenä todetaan, että matalan kynnyksen sosiaalipalvelu neuvolassa olisi varhaisen tuen työmuoto, joka edistäisi asiakkaiden ohjautuvuutta palvelujärjestelmässä, osallisuutta ja hyvinvointia tukien. Perhekeskustoimintamallin mukaisena ja ennalta ehkäisevänä lastensuojelutyönä työmuodon kehittäminen on perustelua ja kannattavaa. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää sosiaali- ja terveysalan tulevissa tutkimuksissa ja se antaa aihetta esimerkiksi palvelun pilotoimisille hankkeena.