Erityinen ensimmäinen vuosi sijaisperheessä : SOS-Lapsikylän alkuvaiheen tukimallin nykytilanteen kartoitus ja kehittäminen
Härsilä, Jaakko; Viskari, Laura (2020)
Härsilä, Jaakko
Viskari, Laura
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025242
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025242
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kohdistui SOS-Lapsikylän sijaisperheille tarjoamaan ensimmäisen sijoitusvuoden tukeen. Tarkoitus oli selvittää, miten sijaisvanhemmat kokivat alun tuen, koettiinko tuki riittäväksi ja mitä kehitettävää tukimallissa oli. Kokemusta alun tuesta tarkasteltiin kiintymyssuhteeseen, sijaisvanhemmuuden muodostumiseen, sekä perheen saaman tuen kautta. Tavoite oli kehittää SOS-Lapsikylän alun tukimallia. Teoreettinen viitekehys koostui systeemiteoriasta ja kiintymyssuhdeteoriasta. Keskeiset käsitteet olivat sijaisvanhemmuus ja sijaissisaruus.
Opinnäytetyö oli monimenetelmällinen. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, jonka tuloksista muodostettiin haastattelujen pääteemat. Laadullinen osuus koostui viiden sijaisvanhemman teemahaastattelusta. Opinnäytetyön informantit olivat toimineet 1–2 vuotta SOS-Lapsikylän sijaisvanhempina. Kyselytutkimuksen tulokset avattiin tilastollisilla menetelmillä. Teemahaastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla.
Kyselyn vastauksista nousseet teemat olivat työntekijäsuhde, parisuhteen tuen puute sekä perheen biologisten lasten tuen kehitystarve. Teemoihin syvennyttiin teemahaastatteluilla. Haastattelutulosten mukaan työntekijäsuhde koettiin merkittäväksi voimavaraksi alun tuessa. Tuloksissa vahvistuivat biologisten lasten tuen kehitystarve, sekä parisuhteessa ja kiintymyssuhteissa ilmenevien haasteiden parempi huomioiminen. Tuloksista nousi lisäksi vertaistuen tarve alun shokkiin ja kehitystarve toimivampaan yhteistyöhön sijoittavan kunnan kanssa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella muodostettiin valmennusmalli biologisille lapsille. Valmennusmallissa yhdistyvät innostava matalan kynnyksen toiminta, mahdollisuus keskusteluun työntekijän ja vertaisasiantuntijan kanssa sekä tiedon jakaminen sijoitusprosessiin liittyen. Tulosten mukaan työntekijän tulee mahdollistaa kiintymyssuhde- ja parisuhdehaasteen käsitteleminen perheen muotoutumisvaiheen jälkeen.
Biologisten lasten tukimuotojen kehittäminen ja heidän roolinsa osana sijaisperheen hoitavaa systeemiä kaipaa lisätutkimusta. Myös alun shokki ilmiönä sijaisvanhemmuudessa kaipaa lisätutkimusta. Tutkimalla kuntayhteistyöhön liittyvää problematiikkaa tulisi etsiä parempia yhteistyömahdollisuuksia sosiaalityöntekijöiden, sijaisperheiden ja biologisten verkostojen välillä.
Opinnäytetyö oli monimenetelmällinen. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, jonka tuloksista muodostettiin haastattelujen pääteemat. Laadullinen osuus koostui viiden sijaisvanhemman teemahaastattelusta. Opinnäytetyön informantit olivat toimineet 1–2 vuotta SOS-Lapsikylän sijaisvanhempina. Kyselytutkimuksen tulokset avattiin tilastollisilla menetelmillä. Teemahaastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla.
Kyselyn vastauksista nousseet teemat olivat työntekijäsuhde, parisuhteen tuen puute sekä perheen biologisten lasten tuen kehitystarve. Teemoihin syvennyttiin teemahaastatteluilla. Haastattelutulosten mukaan työntekijäsuhde koettiin merkittäväksi voimavaraksi alun tuessa. Tuloksissa vahvistuivat biologisten lasten tuen kehitystarve, sekä parisuhteessa ja kiintymyssuhteissa ilmenevien haasteiden parempi huomioiminen. Tuloksista nousi lisäksi vertaistuen tarve alun shokkiin ja kehitystarve toimivampaan yhteistyöhön sijoittavan kunnan kanssa.
Opinnäytetyön tulosten perusteella muodostettiin valmennusmalli biologisille lapsille. Valmennusmallissa yhdistyvät innostava matalan kynnyksen toiminta, mahdollisuus keskusteluun työntekijän ja vertaisasiantuntijan kanssa sekä tiedon jakaminen sijoitusprosessiin liittyen. Tulosten mukaan työntekijän tulee mahdollistaa kiintymyssuhde- ja parisuhdehaasteen käsitteleminen perheen muotoutumisvaiheen jälkeen.
Biologisten lasten tukimuotojen kehittäminen ja heidän roolinsa osana sijaisperheen hoitavaa systeemiä kaipaa lisätutkimusta. Myös alun shokki ilmiönä sijaisvanhemmuudessa kaipaa lisätutkimusta. Tutkimalla kuntayhteistyöhön liittyvää problematiikkaa tulisi etsiä parempia yhteistyömahdollisuuksia sosiaalityöntekijöiden, sijaisperheiden ja biologisten verkostojen välillä.