Ionisoitunut kalsium ihopistonäytteestä : näyteastioiden vertailututkimus
Peltomäki, Minttu; Trei, Lily (2020)
Peltomäki, Minttu
Trei, Lily
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111923393
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111923393
Tiivistelmä
Ionisoitunut kalsium on veressä vapaana oleva fysiologisesti aktiivisen kalsiumin muoto. Ionisoituneen kalsiumin näytteenotto ihopistosnäytteenä on erityisen käytetty menetelmä teho- ja pediatrisessa hoidossa. Ihopistosnäytteen etuna on nopeasti saatu tulos, jolloin päätökset potilaan hoidosta saadaan tehtyä nopeasti. Ihopistosnäytteenä otettu näyte on kuitenkin hyvin altis monille virhetekijöille. Isoimmat virheet tapahtuvat näytteenoton yhteydessä, sillä ionisoitunut kalsium on sidoksissa näytteessä vallitsevan pH:n kanssa. Muutokset pH:ssa aiheuttavat ionisoituneen kalsiumin pitoisuuksien muutoksia.
Työn aihe saatiin Seinäjoen keskussairaalan kliinisen kemian laboratoriosta, jossa opinnäytetyön menetelmällinen osuus toteutettiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ihopistosnäytteenä otettujen kapillaarien sekä mikroputkien tulosten vertailukelpoisuus seerumi- ja plasmaputkista saatuihin tuloksiin. Tavoitteena oli selvittää, voiko ionisoituneen kalsiumin mitata luotettavasti ihopistosnäytteenä. Näytteitä kerättiin yhteensä 49:ltä eri vapaaehtoiselta ja 7:ltä potilaalta. Keruu tapahtui 16.1.-10.2.2020. välisenä aikana. Näytteet analysoitiin toisella laboratoriossa käytössä olevalla Radiometer ABL90-Flex verikaasuanalysaattorilla.
Tutkimustyön perusteella ionisoituneen kalsiumin ja pH:n pitoisuuksissa oli huomattavia eroja näyteastioiden välillä. Verrattiin ionisoituneen kalsiumin pitoisuuksia plasmaputken ja kapillaarinäytteiden välillä. Kapillaari- ja seerumiputken laskimoverinäytteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, mutta plasmaputken tulostaso oli huomattavasti alhaisempi.
Tutkimus vahvistaa sen, että ionisoitunut kalsium on erittäin herkkä hapen aiheuttamille pH-muutoksille. Mikroputkeen kertynyttä ilmaa ei voida poistaa putkesta, jolloin hapen vaikutuksesta näytteen pH nousee. Näin ollen mikroputkesta saatuja tuloksia ei voida pitää luotettavina diagnostisissa päätöksissä. Kapillaariverinäytteistä saadut tulokset olivat vertailukelpoisia laskimoverinäytteistä saatujen tulosten kanssa.
Työn aihe saatiin Seinäjoen keskussairaalan kliinisen kemian laboratoriosta, jossa opinnäytetyön menetelmällinen osuus toteutettiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ihopistosnäytteenä otettujen kapillaarien sekä mikroputkien tulosten vertailukelpoisuus seerumi- ja plasmaputkista saatuihin tuloksiin. Tavoitteena oli selvittää, voiko ionisoituneen kalsiumin mitata luotettavasti ihopistosnäytteenä. Näytteitä kerättiin yhteensä 49:ltä eri vapaaehtoiselta ja 7:ltä potilaalta. Keruu tapahtui 16.1.-10.2.2020. välisenä aikana. Näytteet analysoitiin toisella laboratoriossa käytössä olevalla Radiometer ABL90-Flex verikaasuanalysaattorilla.
Tutkimustyön perusteella ionisoituneen kalsiumin ja pH:n pitoisuuksissa oli huomattavia eroja näyteastioiden välillä. Verrattiin ionisoituneen kalsiumin pitoisuuksia plasmaputken ja kapillaarinäytteiden välillä. Kapillaari- ja seerumiputken laskimoverinäytteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, mutta plasmaputken tulostaso oli huomattavasti alhaisempi.
Tutkimus vahvistaa sen, että ionisoitunut kalsium on erittäin herkkä hapen aiheuttamille pH-muutoksille. Mikroputkeen kertynyttä ilmaa ei voida poistaa putkesta, jolloin hapen vaikutuksesta näytteen pH nousee. Näin ollen mikroputkesta saatuja tuloksia ei voida pitää luotettavina diagnostisissa päätöksissä. Kapillaariverinäytteistä saadut tulokset olivat vertailukelpoisia laskimoverinäytteistä saatujen tulosten kanssa.