Aaltopahvin käyryyden vaikutus jalostuskoneiden tuottavuuteen
Valkonen, Saara (2020)
Valkonen, Saara
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101921405
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101921405
Tiivistelmä
Aaltopahvi on maailman käytetyin pakkausmateriaali ja käyryys sen olennaisin laatupoikkeama. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin aaltopahvin käyryyden vaikutusta aaltopahvin jalostuskoneiden tuottavuuteen. Työn tilaaja oli DS Smith Packaging Finland Oy, jonka Tampereen tehtaan vuoden 2019 mittausdataan työ perustui. Työ ei sisältänyt kokeellista osuutta, vaan mittausdata saatiin toimeksiantajalta. Työn tavoitteena oli selvittää käyryyden esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, millä tavoin ja kuinka paljon käyryys vaikuttaa jalostuskoneiden tuottavuuteen. Tavoitteena oli lisäksi laskea, kuinka paljon kustannuksia tulisi käyräksi arvioidun aaltopahvin ohjaamisesta suoraan hylkyyn. Laatupoikkeamat aiheuttavat yritykselle kustannuksia, mutta niitä aiheuttavat myös panostukset poikkeamien vähentämiseen. Onkin olennaista kohdentaa laatupoikkeamia ennaltaehkäisevät toiminnot oikein.
Työssä tarkasteltiin käyryyden esiintymisen riippuvuutta valmistuksen ja jalostuksen välisestä ajasta, jalostusajankohdasta, arkkikoosta ja aaltopahvilajista. Tässä menetelmänä käytettiin jakaumien koostamista sekä chin neliö -testausta. Lisäksi tutkittiin käyryyden vaikutusta ajonopeuksiin ja ajoaikoihin ja laskettiin niiden perusteella potentiaalisesti menetetty tuotanto (m2) vuositasolla. Menetetylle tuotannolle laskettiin kustannus toimeksiantajalta saatujen hintatietojen avulla sekä verrattiin menetetyn tuotannon kustannusta hylkyyn ohjaamisen kustannuksiin. Kaikki laskenta suoritettiin Excelillä.
Analyysin perusteella huomattiin, että valmistuksen ja jalostuksen välisen ajan piteneminen lisää käyryyden esiintymistä. Jalostettavan aaltopahviarkin koolla ei havaittu johdonmukaista yhteyttä käyryyden esiintymiseen, mutta kokoluokka 1,6 m2 erottui aineistossa piikkinä. Piikki selittyi kuitenkin aaltopahvilajin, ei arkkikoon, kautta. Jalostusajankohdista (kk/vuodenaika) kesäkuukaudet (kesä–syys) erottuivat hieman korkeammilla käyryyslukemilla. Aaltopahvilajien välillä oli eroja käyryyden esiintymisessä. Lajit jaettiin ryhmiin käyryyskommenttien määrän ja tuotanto-osuuden perusteella, taulukoitiin ja taulukko luovutettiin toimeksiantajalle.
Käyryyden aiheuttamat tuotantomenetykset vaihtelivat laskutavasta riippuen. Luotettavimmaksi arvioidun laskutavan mukaisiksi menetyksiksi saatiin koneesta riippuen noin 1,2–5,8 % tuotetuista neliömetreistä. Rahallisena menetyksenä tämä tarkoittaa 0,8–4 senttiä tuotettua aihioneliömetriä kohti. Kun tuottavuus määriteltiin tuotosten ja panosten väliseksi suhdeluvuksi, saatiin eri koneiden käyrien ajojen tuottavuudeksi 94,19 %–98,83 % optimista silloin, kun ajettava aaltopahvi on luokiteltu käyräksi. Hylkäämisen kustannukseksi saatiin 1,6 kertaa tuotantomenetysten määrä.
Työssä tarkasteltiin käyryyden esiintymisen riippuvuutta valmistuksen ja jalostuksen välisestä ajasta, jalostusajankohdasta, arkkikoosta ja aaltopahvilajista. Tässä menetelmänä käytettiin jakaumien koostamista sekä chin neliö -testausta. Lisäksi tutkittiin käyryyden vaikutusta ajonopeuksiin ja ajoaikoihin ja laskettiin niiden perusteella potentiaalisesti menetetty tuotanto (m2) vuositasolla. Menetetylle tuotannolle laskettiin kustannus toimeksiantajalta saatujen hintatietojen avulla sekä verrattiin menetetyn tuotannon kustannusta hylkyyn ohjaamisen kustannuksiin. Kaikki laskenta suoritettiin Excelillä.
Analyysin perusteella huomattiin, että valmistuksen ja jalostuksen välisen ajan piteneminen lisää käyryyden esiintymistä. Jalostettavan aaltopahviarkin koolla ei havaittu johdonmukaista yhteyttä käyryyden esiintymiseen, mutta kokoluokka 1,6 m2 erottui aineistossa piikkinä. Piikki selittyi kuitenkin aaltopahvilajin, ei arkkikoon, kautta. Jalostusajankohdista (kk/vuodenaika) kesäkuukaudet (kesä–syys) erottuivat hieman korkeammilla käyryyslukemilla. Aaltopahvilajien välillä oli eroja käyryyden esiintymisessä. Lajit jaettiin ryhmiin käyryyskommenttien määrän ja tuotanto-osuuden perusteella, taulukoitiin ja taulukko luovutettiin toimeksiantajalle.
Käyryyden aiheuttamat tuotantomenetykset vaihtelivat laskutavasta riippuen. Luotettavimmaksi arvioidun laskutavan mukaisiksi menetyksiksi saatiin koneesta riippuen noin 1,2–5,8 % tuotetuista neliömetreistä. Rahallisena menetyksenä tämä tarkoittaa 0,8–4 senttiä tuotettua aihioneliömetriä kohti. Kun tuottavuus määriteltiin tuotosten ja panosten väliseksi suhdeluvuksi, saatiin eri koneiden käyrien ajojen tuottavuudeksi 94,19 %–98,83 % optimista silloin, kun ajettava aaltopahvi on luokiteltu käyräksi. Hylkäämisen kustannukseksi saatiin 1,6 kertaa tuotantomenetysten määrä.