Haittoja vähentävä päihdetyö : Huumeidenkäyttäjien mielipiteet ainetunnistuspalvelusta
Toikka, Tanja; Manninen, Meri-Tuulia (2020)
Toikka, Tanja
Manninen, Meri-Tuulia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020081819788
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020081819788
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli ryhtyä selvittämään, millaista ainetunnistuspalvelua huumausaineiden käyttäjät Suomessa hyödyntäisivät. Ainetunnistusta on pyritty tuomaan osaksi Suomen haittojen vähentämiseen pyrkivää päihdepalvelun kenttää, ja tarve huumausaineiden käyttäjien mielipiteille oli jatkon kannalta suuri. Tutkimuksen tilasi A-klinikkasäätiö, joka on pyrkinyt tuomaan tätä palvelua Suomeen.
Tutkimus on kvantitatiivinen ja toteutettu mahdollisimman anonyymisti. Toteutusta varten luotiin kaksi erilaista kyselypohjaa, joista toista levitettiin sähköisillä alustoilla, toinen tulostettiin paperiseksi versioksi kahdelle terveysneuvontapisteelle. Kysely oli suunnattu sekä nykyisille että entisille huumausaineiden käyttäjille. Sekä sähköisestä että paperisesta lomakkeesta pyrittiin tekemään mahdollisimman helppolukuinen ja selkeä. Tutkimustuloksissa pyrittiin selvittämään vaikuttaako käyttäjän kokemus aineen aiheuttamista haitoista vastauksiin. Tarkastelimme myös omia tutkimustuloksiamme rinnakkain muualla maailmalla tehtyjen tutkimusten kanssa. Tärkeimpänä tavoitteena oli kuitenkin selvittää käyttäjien mielipide siitä, millainen ainetunnistuspalvelun tulisi heidän mielestään olla.
Tutkimukseen vastaajista suurin osa oli miehiä. Suurin osa oli myös sitä mieltä, ettei kokenut käytöstä koituneen heille ongelmaa. Vastaajista suurin osa ei ollut hyödyntänyt päihde-palveluja, mutta olisi valmis hyödyntämään ainetunnistusta. Yli puolet vastaajista oli valmis myös kuulemaan analyysiin räätälöityä riskitietoa. Voidaan siis todeta, että ainetunnistuksen kaltaisella palvelulla voisimme todennäköisemmin tavoittaa niitä käyttäjiä, jotka ovat tähän asti pysyneet piilossa. Tuloksissa ei ollut havaittavissa selkeää eroa käytön ongelmalliseksi ja ei-ongelmalliseksi kokeneiden vastaajien välillä, vaan molemmat kuvasivat ainetunnistuksen käyttönsä hyvin samankaltaisiksi. Verrattaessa vastaavanlaisiin tutkimuksiin oli havaittavissa paljon yhtymäkohtia.
Tutkimustulosten perusteella ainetunnistus toisi vastaajien mielestä tarpeellisen lisän suomalaisen päihdetyön kentälle. Jatkon kannalta olisi oleellista tutkia käytännön toteutusta tarkemmin, jotta palvelu saataisiin toimimaan aukottomasti ja moniammatillisesti.
Tutkimus on kvantitatiivinen ja toteutettu mahdollisimman anonyymisti. Toteutusta varten luotiin kaksi erilaista kyselypohjaa, joista toista levitettiin sähköisillä alustoilla, toinen tulostettiin paperiseksi versioksi kahdelle terveysneuvontapisteelle. Kysely oli suunnattu sekä nykyisille että entisille huumausaineiden käyttäjille. Sekä sähköisestä että paperisesta lomakkeesta pyrittiin tekemään mahdollisimman helppolukuinen ja selkeä. Tutkimustuloksissa pyrittiin selvittämään vaikuttaako käyttäjän kokemus aineen aiheuttamista haitoista vastauksiin. Tarkastelimme myös omia tutkimustuloksiamme rinnakkain muualla maailmalla tehtyjen tutkimusten kanssa. Tärkeimpänä tavoitteena oli kuitenkin selvittää käyttäjien mielipide siitä, millainen ainetunnistuspalvelun tulisi heidän mielestään olla.
Tutkimukseen vastaajista suurin osa oli miehiä. Suurin osa oli myös sitä mieltä, ettei kokenut käytöstä koituneen heille ongelmaa. Vastaajista suurin osa ei ollut hyödyntänyt päihde-palveluja, mutta olisi valmis hyödyntämään ainetunnistusta. Yli puolet vastaajista oli valmis myös kuulemaan analyysiin räätälöityä riskitietoa. Voidaan siis todeta, että ainetunnistuksen kaltaisella palvelulla voisimme todennäköisemmin tavoittaa niitä käyttäjiä, jotka ovat tähän asti pysyneet piilossa. Tuloksissa ei ollut havaittavissa selkeää eroa käytön ongelmalliseksi ja ei-ongelmalliseksi kokeneiden vastaajien välillä, vaan molemmat kuvasivat ainetunnistuksen käyttönsä hyvin samankaltaisiksi. Verrattaessa vastaavanlaisiin tutkimuksiin oli havaittavissa paljon yhtymäkohtia.
Tutkimustulosten perusteella ainetunnistus toisi vastaajien mielestä tarpeellisen lisän suomalaisen päihdetyön kentälle. Jatkon kannalta olisi oleellista tutkia käytännön toteutusta tarkemmin, jotta palvelu saataisiin toimimaan aukottomasti ja moniammatillisesti.