Oulun seudun yhteispäivystyksen yleislääketieteen hoitopolkujen kehittäminen palvelumuotoilun keinoin: Tutkimuksellinen kehitystyö
Kirssi-Koskela, Maija; Pietikäinen, Riina (2020)
Kirssi-Koskela, Maija
Pietikäinen, Riina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062519337
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062519337
Tiivistelmä
Oulun seudun yhteispäivystyksessä aloitettiin henkilöstöresurssien uudelleenorganisointi syksyllä 2017, koska etenkin yleislääketieteen puolen työkuormitus oli epätasaista ja potilaiden jonotusajat olivat pitkiä. Kehitystyön tekijöiden henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen on syntynyt vuosien aikana riittämättömyyden tunteesta päivystyksen sairaanhoitajan työssä, koska resurssipulan takia työtä ei aina pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoitus oli kehittää Oulun seudun yhteispäivystyksen yleislääketieteen potilaan hoitopolkua yhteistyössä potilaiden ja henkilökunnan kanssa. Tavoitteena oli saada tietoa yleislääketieteen hoitopolun kehittämishaasteista potilasnäkökulmasta ja kehittää sitä aiempaa asiakaslähtöisemmäksi yhteistyössä henkilökunnan kanssa.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on käytetty aikaisemmin palvelumuotoilua palvelujen kehittämiseen hyvin tuloksin palvelun laadun parantamiseksi, ja palvelumuotoilu on soveltunut hyvin sairaalaympäristöön. Potilaiden havainnoinnin ja teemahaastatteluiden perusteella havaittiin kymmenen kehittämishaastetta, joihin haettiin parannusehdotuksia henkilökunnalle tehdyllä Webropol-kyselyllä. Tulokset osoittivat, että yhteispäivystyksen yleislääketieteen kävelevän potilaan hoitoprosessissa on paljon positiivista ja toimivaa, jotka liittyivät muun muassa potilaan kohtaamiseen, huomioimiseen ja kuulluksi tulemiseen. Esteettömyysnäkökulmaa ei ole huomioitu riittävästi potilaan hoitopolussa, ja sen parantamiseksi on tehtävä muutoksia nykyisen tilanteen normalisoiduttua tai viimeistään rakenteilla olevassa uudessa sairaalassa.
Lisäksi tuloksissa ilmeni se, että päivystyksen tilojen sokkeloisen rakenteen ja opasteiden puuttumisen vuoksi potilaat tarvitsevat hoitohenkilökunnan työaikaa ja opastusta tiloissa liikkumiseen, mikä vie aikaa muusta hoitotyöstä. Tutkimustulokset osoittivat päivystyksen odotusaula 1:ssä työskentelevän asiakaspalvelusihteerin työn tärkeyden ja ensikohtaamisen suuren merkityksen, kun potilas on epätietoinen, sairas tai kivuissaan. COVID-19-pandemian vuoksi uutta hoitopolkua ei voitu suunnitellusti toteuttaa, koska koko Oulun seudun yhteispäivystyksessä siirryttiin poikkeustilatoimintaan. Kuitenkin saatuja tuloksia voidaan verrata aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin ja hyödyntää niitä tilanteen normalisoiduttua. Lopputuloksena monet esille tulleet kehittämishaasteet olivat rakenteisiin vaikuttavia ja suureksi osaksi helposti toteutettavia. Osa kehittämishaasteista vaatii suuria rakenteellisia muutoksia, ja ne tulisi huomioida uuden tulevaisuuden sairaalan suunnittelussa. Positiivisena asiana ilmeni potilaiden kokema tyytyväisyys Oulun seudun yhteispäivystyksen henkilökunnan ammattitaitoon sekä sidosryhmien toimivuuteen.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on käytetty aikaisemmin palvelumuotoilua palvelujen kehittämiseen hyvin tuloksin palvelun laadun parantamiseksi, ja palvelumuotoilu on soveltunut hyvin sairaalaympäristöön. Potilaiden havainnoinnin ja teemahaastatteluiden perusteella havaittiin kymmenen kehittämishaastetta, joihin haettiin parannusehdotuksia henkilökunnalle tehdyllä Webropol-kyselyllä. Tulokset osoittivat, että yhteispäivystyksen yleislääketieteen kävelevän potilaan hoitoprosessissa on paljon positiivista ja toimivaa, jotka liittyivät muun muassa potilaan kohtaamiseen, huomioimiseen ja kuulluksi tulemiseen. Esteettömyysnäkökulmaa ei ole huomioitu riittävästi potilaan hoitopolussa, ja sen parantamiseksi on tehtävä muutoksia nykyisen tilanteen normalisoiduttua tai viimeistään rakenteilla olevassa uudessa sairaalassa.
Lisäksi tuloksissa ilmeni se, että päivystyksen tilojen sokkeloisen rakenteen ja opasteiden puuttumisen vuoksi potilaat tarvitsevat hoitohenkilökunnan työaikaa ja opastusta tiloissa liikkumiseen, mikä vie aikaa muusta hoitotyöstä. Tutkimustulokset osoittivat päivystyksen odotusaula 1:ssä työskentelevän asiakaspalvelusihteerin työn tärkeyden ja ensikohtaamisen suuren merkityksen, kun potilas on epätietoinen, sairas tai kivuissaan. COVID-19-pandemian vuoksi uutta hoitopolkua ei voitu suunnitellusti toteuttaa, koska koko Oulun seudun yhteispäivystyksessä siirryttiin poikkeustilatoimintaan. Kuitenkin saatuja tuloksia voidaan verrata aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin ja hyödyntää niitä tilanteen normalisoiduttua. Lopputuloksena monet esille tulleet kehittämishaasteet olivat rakenteisiin vaikuttavia ja suureksi osaksi helposti toteutettavia. Osa kehittämishaasteista vaatii suuria rakenteellisia muutoksia, ja ne tulisi huomioida uuden tulevaisuuden sairaalan suunnittelussa. Positiivisena asiana ilmeni potilaiden kokema tyytyväisyys Oulun seudun yhteispäivystyksen henkilökunnan ammattitaitoon sekä sidosryhmien toimivuuteen.