EU Public Procurement: Contractual Implementation and Viability of EPC Contracts for Provisions on Marine and Offshore Infrastructures for the Public Sector
Josefsen, Alf Xabier (2020)
Josefsen, Alf Xabier
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061819093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061819093
Tiivistelmä
This thesis was a structured analysis of the phases of the public procurement process, which included the planning and implementation of the contract structure. Systematically investigated methods were included, among others, the critical planning phase, contracts financed by the EU as stipulated in the Directives 2014/23/EU, 2014/24/EC, and 2014/25/EU, applicable thresholds and contracting below limits. The interpretative communications issued by the Directives on specific topics, including improvement, not only under its legal control but its implementation under the application of management. Alternatives for the viability of EPC contracts were expressed within the regulation of public procurement in the EU. Although the argument presented in this thesis has nothing legally binding, even so, an attempt has been made to provide general knowledge, concepts, ideas, and solutions proposed by the research questions when interpreting it within the legal framework. Likewise, it did not prejudge the interpretation of the provisions of the applicable legislation that the Commission has prepared. This research identified some difficulties involved in the public contracting process and expressed some among them analyzed by judgments issued by disputes in contract resolution. These conditions were described to increase shared understanding. It was found that the contracting framework could work thoroughly on marine and other technology projects when the contractor understands all contractual aspects, including risk allocation. Tämä opinnäytetyö käsitteli strukturoitua analyysia julkisten hankintojen vaiheista, joka sisälsi sopimusrakenteen suunnittelun ja toteuttamisen. Järjestelmällisesti tutkitut prosessit sisällytettiin muun muassa kriittiseen suunnitteluvaiheeseen, EU: n rahoittamiin sopimuksiin kuten direktiiveissä 2014/23/EU, 2014/24/EY ja 2014/25/EU määrätään, sovellettavista kynnysarvoista ja sopimuksista alle rajojen. Direktiiveissä annetut tulkitsevat tiedonannot tietyistä aiheista, mukaan lukien parantaminen, paitsi sen laillisen valvonnan alaisena, myös täytäntöönpanon johdon soveltamisen alaisena.
Vaihtoehtoja EPC-sopimusten elinkelpoisuudelle ilmaistiin EU: n julkisia hankintoja koskevassa sääntelyssä. Vaikka tässä opinnäytetyön väitteessä ei ole mitään oikeudellisesti sitovaa, silti on yritetty antaa tutkimuskysymysten ehdottamaa yleistä tietoa, käsitteitä, ideoita ja ratkaisuja tulkittaessa sitä oikeudellisessa kehyksessä. Samoin se ei vaikuttanut komission laatiman sovellettavan lainsäädännön säännösten tulkintaan. Tutkimuksessa yksilöitiin joitain hankintaprosesseihin liittyviä vaikeuksia ja ilmaistiin joitain niistä analysoitaessa riitojen ratkaisemisessa annettuja tuomioita. Nämä olosuhteet kuvailtiin lisäämään yhteisymmärrystä. Todettiin, että urakointisopimusten oikeudellinen kehys voisi toimia perusteellisesti meri- ja muissa teknologiahankkeissa, kun urakoitsija ymmärtää kaikki sopimukseen liittyvät näkökohdat, mukaan lukien riskien jakaminen.
Vaihtoehtoja EPC-sopimusten elinkelpoisuudelle ilmaistiin EU: n julkisia hankintoja koskevassa sääntelyssä. Vaikka tässä opinnäytetyön väitteessä ei ole mitään oikeudellisesti sitovaa, silti on yritetty antaa tutkimuskysymysten ehdottamaa yleistä tietoa, käsitteitä, ideoita ja ratkaisuja tulkittaessa sitä oikeudellisessa kehyksessä. Samoin se ei vaikuttanut komission laatiman sovellettavan lainsäädännön säännösten tulkintaan. Tutkimuksessa yksilöitiin joitain hankintaprosesseihin liittyviä vaikeuksia ja ilmaistiin joitain niistä analysoitaessa riitojen ratkaisemisessa annettuja tuomioita. Nämä olosuhteet kuvailtiin lisäämään yhteisymmärrystä. Todettiin, että urakointisopimusten oikeudellinen kehys voisi toimia perusteellisesti meri- ja muissa teknologiahankkeissa, kun urakoitsija ymmärtää kaikki sopimukseen liittyvät näkökohdat, mukaan lukien riskien jakaminen.