Liikunta lääkkeenä - toteutuuko liikuntaneuvonta perusterveydenhuollossa?: kirjallisuuskatsaus
Halme, Piia (2020)
Halme, Piia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061118431
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061118431
Tiivistelmä
Elintapasairauksien määrä on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana samalla, kun liikunnan määrä on vähentynyt. Vuonna 2019 350 000 suomalaista sairasti tyypin 2 diabetesta ja lähes 1,5 miljoonaa sai lääkekorvausta sydän- ja verisuonitauteihin. Liikuntaneuvonnalla voidaan ennaltaehkäistä sairauksien kehittymistä ja hoitaa elintavoista johtuvia sairauksia. Sairaanhoitajalla on myös mahdollisuus varhaiseen puuttumiseen ja omahoidon ohjaukseen. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitkä tekijät olivat yhteydessä sairaanhoitajan vastaanotolla annetun liikuntaneuvonnan toteutumiseen perusterveydenhuollossa.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valittiin perusterveydenhuollon liikuntaneuvontaa koskevia englanninkielisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita PubMed ja CINAHL -tietokannoista.
Opinnäytetyö osoitti, että liikuntaneuvonnan toteutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Potilailta kysyttiin usein liikkumisesta mutta sairaanhoitajilla ei kuitenkaan ollut riittävästi ammatillista tietoa eikä käytännön varmuutta liikuntaneuvontaan. Rajoittaviin tekijöihin lukeutui myös resurssien puute ja hoitoon huonosti sitoutuneet potilaat.
Kohdentamalla enemmän resursseja sairauksien ennaltaehkäisyyn sairauksien puhkeamista voidaan ehkäistä varhaisessa vaiheessa sekä hidastaa liitännäissairauksien ilmaantuvuutta. Sairaanhoitajille tarvitaan myös lisäkoulutusta liikuntaneuvonnasta. Potilaan näkökulmasta sitoutuminen elintapamuutokseen edellyttää liikunnan hyödyllisyyden perustelua sekä konkreettisten ohjeiden antamista. Tunnistamalla liikuntaneuvontaan vaikuttavia tekijöitä voidaan vähentää toimintaan liittyviä esteitä ja parantaa liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistoksi valittiin perusterveydenhuollon liikuntaneuvontaa koskevia englanninkielisiä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita PubMed ja CINAHL -tietokannoista.
Opinnäytetyö osoitti, että liikuntaneuvonnan toteutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Potilailta kysyttiin usein liikkumisesta mutta sairaanhoitajilla ei kuitenkaan ollut riittävästi ammatillista tietoa eikä käytännön varmuutta liikuntaneuvontaan. Rajoittaviin tekijöihin lukeutui myös resurssien puute ja hoitoon huonosti sitoutuneet potilaat.
Kohdentamalla enemmän resursseja sairauksien ennaltaehkäisyyn sairauksien puhkeamista voidaan ehkäistä varhaisessa vaiheessa sekä hidastaa liitännäissairauksien ilmaantuvuutta. Sairaanhoitajille tarvitaan myös lisäkoulutusta liikuntaneuvonnasta. Potilaan näkökulmasta sitoutuminen elintapamuutokseen edellyttää liikunnan hyödyllisyyden perustelua sekä konkreettisten ohjeiden antamista. Tunnistamalla liikuntaneuvontaan vaikuttavia tekijöitä voidaan vähentää toimintaan liittyviä esteitä ja parantaa liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta.