Turvetuotannon happamuusriskinhallintaan liittyvien näkemysten muutos ympäristöluvituksessa 2004-2019
Heikkinen, Heli (2020)
Heikkinen, Heli
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060918097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060918097
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin liiketoiminnan kannattavuuteen vaikuttavien näkemysten muutosta koskien happamien sulfaattimaiden aiheuttaman ympäristöriskin hallintaa turvetuotannossa. Opinnäytetyön aineistona olivat turvetuotannon happamuusriskinhallintaa käsittelevät ympäristölupapäätökset vuosilta 2004–2019. Muutoksen tarkastelemiseksi aineistoa on analysoitu aikajärjestyksessä määrällisellä ja laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysin tueksi kerättiin tieto tarkastelujaksolla vallinneesta säätelystä, ohjauksesta ja tutkimustiedosta asiaan liittyen.
Opinnäytetyössä tutkittiin, miten happamuusriskin hallinta nousi merkittäväksi seikaksi turvetuotannon ympäristöluvituksessa ja miten riskienhallinnan riittävyydestä olevat näkemykset ovat kehittyneet tarkastelujaksolla. Lisäksi tutkittiin, mitkä asiat ovat vaikuttaneet turvetuottajien ja viranomaisten keskenään hyvin erilaisten näkemysten muutoksiin. Opinnäytetyössä tarkasteltiin myös, millä tavalla happamuusriskinhallinnasta annetut lupamääräykset vaikuttavat tai olisivat voineet vaikuttaa turvetuotannon kannattavuuteen.
Happamuusriskin nousuun merkittäväksi tekijäksi löytyi tutkimuksessa monia syitä. Happamien sulfaattimaiden käsittelyssä lupaprosessien aikana ja happamuusriskin hallinnasta annetuissa lupamääräyksissä on ollut selviä alueellisia eroja koko tarkastelujakson ajan. Erot tulivat esille erityisesti verrattaessa eri elinkaaren vaiheissa olevien turvetuotantoalueiden päätöksiä alueellisesti. Näkemyseron kehittyminen niin turvetuotannossa kietoutunee seuraavan maankäytön happamuusriskiin.
Opinnäytetyön tuloksiksi saatiin lisäksi, että happamuudenhallinta aiheuttaa turvetuotannossa suoria lisääntyneitä kustannuksia. Tuotantoa rajoittavien lupamääräysten vaikutuksesta olemassa oleville tuotantoalueille tuottamatta jäävän turpeen määrä olisi voinut enimmillään olla noin 38 %. Nykyisellä lupamääräystasolla turvetta jää tuottamatta noin 19 %. Jälkihoitotoimien vahvistamispäätösten käsittelyn pitkittyminen näyttää tällä hetkellä pidentävän jälkihoitovaihetta. The environmental risk management of acid sulphate soils can affect the profitability of peat production. In this thesis the evolution of views on risk management were studied by analyzing the environmental permits from 2004 to 2019. The analysis was made in time order by using quantitative and qualitive content analysis methods. To understand the subject more deeply, the regulation, guidelines and research of it were collected in this thesis.
The main questions studied in this thesis were, how the risk management of acid sulphate soils became significant matter in the environmental permits of peat production and how the opinions of it had changed in the studied time period. The possible causes of significantly different views of peat producing companies and authorities were studied. Additionally, the realized and potential effects on profitability of peat production were compared.
According the study, there were multiple reasons why acid sulphate soil became a significant matter in peat production. There have been regional differences in permits and in permit conditions during the time period. The variation appears especially when the permits of production sites in different life cycle states were compared regionally. The main reason for different views on the risk management seems to be the risk of acid emissions in the next land use.
The risk management of acid sulphate soils causes costs in peat production. The production and drainage limiting permit conditions could have been caused the loss of 38 % in potential peat resource in risk areas. The current level of limiting permit conditions causes the loss of 19 % in potential peat resource. The risk of acid sulphate soils causes the lengthening of the aftercare period in the discarded peat production sites.
Opinnäytetyössä tutkittiin, miten happamuusriskin hallinta nousi merkittäväksi seikaksi turvetuotannon ympäristöluvituksessa ja miten riskienhallinnan riittävyydestä olevat näkemykset ovat kehittyneet tarkastelujaksolla. Lisäksi tutkittiin, mitkä asiat ovat vaikuttaneet turvetuottajien ja viranomaisten keskenään hyvin erilaisten näkemysten muutoksiin. Opinnäytetyössä tarkasteltiin myös, millä tavalla happamuusriskinhallinnasta annetut lupamääräykset vaikuttavat tai olisivat voineet vaikuttaa turvetuotannon kannattavuuteen.
Happamuusriskin nousuun merkittäväksi tekijäksi löytyi tutkimuksessa monia syitä. Happamien sulfaattimaiden käsittelyssä lupaprosessien aikana ja happamuusriskin hallinnasta annetuissa lupamääräyksissä on ollut selviä alueellisia eroja koko tarkastelujakson ajan. Erot tulivat esille erityisesti verrattaessa eri elinkaaren vaiheissa olevien turvetuotantoalueiden päätöksiä alueellisesti. Näkemyseron kehittyminen niin turvetuotannossa kietoutunee seuraavan maankäytön happamuusriskiin.
Opinnäytetyön tuloksiksi saatiin lisäksi, että happamuudenhallinta aiheuttaa turvetuotannossa suoria lisääntyneitä kustannuksia. Tuotantoa rajoittavien lupamääräysten vaikutuksesta olemassa oleville tuotantoalueille tuottamatta jäävän turpeen määrä olisi voinut enimmillään olla noin 38 %. Nykyisellä lupamääräystasolla turvetta jää tuottamatta noin 19 %. Jälkihoitotoimien vahvistamispäätösten käsittelyn pitkittyminen näyttää tällä hetkellä pidentävän jälkihoitovaihetta.
The main questions studied in this thesis were, how the risk management of acid sulphate soils became significant matter in the environmental permits of peat production and how the opinions of it had changed in the studied time period. The possible causes of significantly different views of peat producing companies and authorities were studied. Additionally, the realized and potential effects on profitability of peat production were compared.
According the study, there were multiple reasons why acid sulphate soil became a significant matter in peat production. There have been regional differences in permits and in permit conditions during the time period. The variation appears especially when the permits of production sites in different life cycle states were compared regionally. The main reason for different views on the risk management seems to be the risk of acid emissions in the next land use.
The risk management of acid sulphate soils causes costs in peat production. The production and drainage limiting permit conditions could have been caused the loss of 38 % in potential peat resource in risk areas. The current level of limiting permit conditions causes the loss of 19 % in potential peat resource. The risk of acid sulphate soils causes the lengthening of the aftercare period in the discarded peat production sites.