Kaiken maailman manauksia: Miten loppuratkaisuja varioidaan amerikkalaisissa paranormaaleissa kauhuelokuvissa?
Kaikkonen, Vilma (2020)
Kaikkonen, Vilma
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316710
Tiivistelmä
Olen ollut lähes koko aikuisikäni kauhuelokuvien harrastaja. Pidän yleisesti elokuvien katselusta, edusti se sitten mitä tahansa genreä, mutta mikään muu genre ei ole kiehtonut minua niin suuresti kuin kauhu. Elokuvat pyrkivät tuottamaan katsojissa jonkun tietyn tunnereaktion. Kauhuelokuvassa se tunne on pelko. Kauhun viehätys piilee suuresti nimenomaan siinä, että pelon tunteen voi kokea turvallisesti asettamatta itseään oikeaan vaaraan. Juonellisesta näkökulmasta erityisesti loppuratkaisut antavat kauhuelokuvalle mahdollisuuden erottua muista genreistä, ja tämä on suurin syy siihen, miksi lähdin tutkimaan aihetta. Pyrin tässä opinnäytetyössä selvittämään, miten tätä mahdollisuutta on käytetty hyväksi amerikkalaisessa elokuvateollisuudessa. Tietoperustassa käsittelen pelon tunteen merkitystä ihmiskunnan alkuvaiheissa ja kauhuelokuvan eri vaiheita historiansa aikana. Käsittelen genren merkitystä, genrejaottelun käyttötarkoituksia ja sitä, miten kauhu jakautuu eri lajityyppeihin. Käyn läpi myös dramaturgian ja käsikirjoittamisen perusteita sekä erilaisia juonellisia rakenteita ja loppuratkaisuja. Tutkimustani varten katsoin kymmenen amerikkalaista paranormaalia kauhuelokuvaa. Valitsin elokuvat Rotten Tomatoes -elokuvasivuston kautta, parhaiten arvosteltujen kauhuelokuvien listalta. Tietoperustan pohjalta loin viisi kysymystä, joiden avulla pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseeni. Tulokset olivat osittain hieman yllättäviä. Katsomani kauhuelokuvat seurasivat odotettua kurinalaisemmin perinteisiä elokuvan kaavoja. Odotetusti johtopäätökseksi jäi kuitenkin se, että vaikka elokuvat olivat muuten yhteensopivia perinteisten draaman kaarien kanssa, ne poikkesivat niistä nimenomaan loppuratkaisuissa. Mahdollinen tutkimuksen laajennussuunta olisi tutkia sitä, voisiko kauhuelokuvalle vakiintua jonkinlainen oma draaman kaari tai kaava vai onko sellainen mahdollisesti jo olemassa. Yleisesti kauhuelokuvaa tutkiessa voisi lähteä tutkimaan esimerkiksi naisten asemaa ja naiskuvaa kauhuelokuvassa ja niiden muutoksia ajan saatossa.