Unikokemus, surrealismi ja animaatio
Jokitalo, Anni (2020)
Jokitalo, Anni
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316638
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin unta immersiivisenä kokemuksena, ja miten surrealistisuus ja alitajuntaisuus ovat läsnä unien kuvaamisessa taiteessa. Opinnäytetekstissä pohdittiin unenomaisuuden syntyä sekä tutun ja tuntemattoman kohtaamista unen maailmassa.
Opinnäytetyön teos, Muuan Uni oli sekatekniikka-animaatio, joka esitettiin osana installaatiota pimennetyssä tilassa. Installaatioon kuului kattoon projisoidun animaation lisäksi neljä kappaletta petejä, joille katsojien oli määrä käydä makaamaan ja katsomaan animaatiota. Animaation kanssa esitettiin kaksikanavainen äänimaisema immersion tueksi. Installaation tavoite oli luoda katsojalle moniaistillinen kokemus, joka simuloi unen näkemistä.
Animaatio toteutettiin yhdistämällä stop-motionia, piirrosanimaatiota, digianimaatiota ja videokuvaa. Visuaaliset valinnat ja tarinankerronta tehtiin vapaan assosiaation pohjalta, surrealismin inspiroimana. Videon alku ja loppu on yhdistetty silmukaksi, jolloin katsojan kokemus sen tapahtumista muuttuu sen mukaan, missä kohtaa hän tulee huoneeseen ja kauan siellä haluaa viipyä.
Kirjallisessa osuudessa tullaan siihen tulokseen, että unenomaisen vaikutelman luonti onnistuu yhdistelemällä tunnistettavia elementtejä epätodellisten kanssa. Tunnistettavat asiat tarjoavat katsojalle jotain, mihin tarttua, mutta sen yhdistäminen johonkin mahdottomaan irrottaa sen todellisuudesta, jolloin se tulkitaan uneksi. Lopussa pohditaan myös kehitysmahdollisuuksia teokselle, kuten kuvan laajentamista useammalle projektorille, tai tapoja täyttää tila paremmin installointia laajentamalla.
Opinnäytetyön teos, Muuan Uni oli sekatekniikka-animaatio, joka esitettiin osana installaatiota pimennetyssä tilassa. Installaatioon kuului kattoon projisoidun animaation lisäksi neljä kappaletta petejä, joille katsojien oli määrä käydä makaamaan ja katsomaan animaatiota. Animaation kanssa esitettiin kaksikanavainen äänimaisema immersion tueksi. Installaation tavoite oli luoda katsojalle moniaistillinen kokemus, joka simuloi unen näkemistä.
Animaatio toteutettiin yhdistämällä stop-motionia, piirrosanimaatiota, digianimaatiota ja videokuvaa. Visuaaliset valinnat ja tarinankerronta tehtiin vapaan assosiaation pohjalta, surrealismin inspiroimana. Videon alku ja loppu on yhdistetty silmukaksi, jolloin katsojan kokemus sen tapahtumista muuttuu sen mukaan, missä kohtaa hän tulee huoneeseen ja kauan siellä haluaa viipyä.
Kirjallisessa osuudessa tullaan siihen tulokseen, että unenomaisen vaikutelman luonti onnistuu yhdistelemällä tunnistettavia elementtejä epätodellisten kanssa. Tunnistettavat asiat tarjoavat katsojalle jotain, mihin tarttua, mutta sen yhdistäminen johonkin mahdottomaan irrottaa sen todellisuudesta, jolloin se tulkitaan uneksi. Lopussa pohditaan myös kehitysmahdollisuuksia teokselle, kuten kuvan laajentamista useammalle projektorille, tai tapoja täyttää tila paremmin installointia laajentamalla.