Ensihoitajien valmiudet toimia lähisuhdeväkivaltatilanteissa: Ensihoitajien omia kokemuksia aiheesta
Hellgren, Anni; Ukkonen, Riia (2020)
Hellgren, Anni
Ukkonen, Riia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316595
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316595
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän Eteläisen päivystysalueen ensihoitajat ymmärtävät lähisuhdeväkivallan, ja millaisiksi he kokevat omat valmiutensa toimia lähisuhdeväkivaltatilanteissa. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa mahdollisista kehittämistarpeista ensihoitajien toimimiseen lähisuhdeväkivaltatilanteissa.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluissa tiedonantajien kanssa käsiteltiin neljää pääteemaa: lähisuhdeväkivallan ymmärtäminen, tunnistaminen ja puheeksiotto sekä lähisuhdeväkivallan uhrin avun piiriin ohjaus. Tulosten analysoinnissa käytettiin deduktiivista eli teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykset olivat: Miten ensihoitajat ymmärtävät lähisuhdeväkivallan? Millaisiksi ensihoitajat kokevat omat valmiutensa toimia lähisuhdeväkivaltatilanteissa?
Haastattelukutsu ensihoitajille välitettiin Kymsoten palvelualuepäällikön kautta sähköpostilla. Neljä vapaaehtoista ensihoitajaa osallistui tutkimukseen. Haastattelut toteutettiin etäyhteydellä.
Tiedonantajat ymmärsivät lähisuhdeväkivallan olevan lähisuhteessa tapahtuvaa, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Osallisena nähtiin niin aikuiset kuin lapsetkin. Lähisuhdeväkivaltaa ymmärrettiin esiintyvän kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta yleisempänä sitä pidettiin heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien keskuudessa, lisäksi siihen ajateltiin usein liittyvän mielenterveys- ja päihdeongelmia. Lähisuhdeväkivaltaa pidettiin melko yleisenä ongelmana ja sen uskottiin olevan yleisempää kuin miten usein se ensihoitotehtävillä näyttäytyy. Lähisuhdeväkivallalla ymmärrettiin olevan monia negatiivisia vaikutuksia, kuten uhrille aiheutuvat fyysiset vammat, pelot, stressi, työkyvyttömyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat, sekä yhteiskunnalle aiheutuvat taloudelliset kustannukset.
Ensihoitajat kokivat omat valmiutensa toimia hyviksi silloin, kun kyseessä on fyysinen väkivalta. Tällöin tunnistaminen, puheeksiotto ja avunpiirin ohjaaminen koettiin helpoimmaksi. Henkisen väkivallan tunnistamisen koettiin olevan vaikeampaa. Haastavaksi koettiin tilanteet, joissa potilas ei kerro väkivallasta suoraan, vähättelee tai kieltää sen, mutta joissa ensihoitajalla herää vahva epäily väkivallasta. Haastavaksi koettiin myös tilanteet, joissa väkivaltaa kohdannut potilas kieltäytyy avusta. Työn tueksi kaivattiin työkaluja puheeksiottoon ja ohjausmateriaalia potilaalle annettavaksi, sekä selkeämpää tietoa palvelujärjestelmästä. The purpose of this thesis was to find out how paramedics understand domestic violence and how they see their abilities to act when facing domestic violence. The aim was to give information about paramedics’ abilities to act in domestic violence situations and if there is a need for some education about domestic violence situations.
The thesis was carried out with a qualitative research method by using the theme interview method. Four main themes were discussed with the informants: the understanding, recognizing and broaching of domestic violence and guidance for seeking help for the victim. Deductive content analysis was used for processing the results. Research questions were: How is domestic violence understood amongst paramedics? How do they experience their own ability to operate in domestic violence situations?
Invitations for interviews were delivered through the regional service manager of Kymsote via email. Four paramedics volunteered to take part in the research. Interviews were carried out via remote access.
The paramedics that took part in the research understood the domestic violence to be physical and mental violence between people in close relationships. Both children and adults are involved. Domestic violence is happening in every social class but thought to be more common among people who are in weaker socio-economical situations where mental health and intoxicant problems are usually involved in the problem. It was discussed that domestic violence is a fairly common problem and is more common than it may seem in emergency care duties. Many negative effects were found in domestic violence: physical injuries to the victim, fears, stress, incapacity for work and mental health and intoxicant problems. Domestic violence also causes notable financial costs for society.
Practical abilities of the paramedics were adequate when dealing with physical violence. Then recognizing, broaching and guiding for seeking help was easier. Detecting mental violence was harder especially when the patient does not tell about it, downplays or denies it but there is a strong suspicion of violence by paramedics. Situations where the patient refuses the help are also challenging. Tools were needed to aid the work when talking about broaching and to have material for guiding the patient to reach for help as well as to get more significant information about the service system.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluissa tiedonantajien kanssa käsiteltiin neljää pääteemaa: lähisuhdeväkivallan ymmärtäminen, tunnistaminen ja puheeksiotto sekä lähisuhdeväkivallan uhrin avun piiriin ohjaus. Tulosten analysoinnissa käytettiin deduktiivista eli teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykset olivat: Miten ensihoitajat ymmärtävät lähisuhdeväkivallan? Millaisiksi ensihoitajat kokevat omat valmiutensa toimia lähisuhdeväkivaltatilanteissa?
Haastattelukutsu ensihoitajille välitettiin Kymsoten palvelualuepäällikön kautta sähköpostilla. Neljä vapaaehtoista ensihoitajaa osallistui tutkimukseen. Haastattelut toteutettiin etäyhteydellä.
Tiedonantajat ymmärsivät lähisuhdeväkivallan olevan lähisuhteessa tapahtuvaa, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Osallisena nähtiin niin aikuiset kuin lapsetkin. Lähisuhdeväkivaltaa ymmärrettiin esiintyvän kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta yleisempänä sitä pidettiin heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien keskuudessa, lisäksi siihen ajateltiin usein liittyvän mielenterveys- ja päihdeongelmia. Lähisuhdeväkivaltaa pidettiin melko yleisenä ongelmana ja sen uskottiin olevan yleisempää kuin miten usein se ensihoitotehtävillä näyttäytyy. Lähisuhdeväkivallalla ymmärrettiin olevan monia negatiivisia vaikutuksia, kuten uhrille aiheutuvat fyysiset vammat, pelot, stressi, työkyvyttömyys, mielenterveys- ja päihdeongelmat, sekä yhteiskunnalle aiheutuvat taloudelliset kustannukset.
Ensihoitajat kokivat omat valmiutensa toimia hyviksi silloin, kun kyseessä on fyysinen väkivalta. Tällöin tunnistaminen, puheeksiotto ja avunpiirin ohjaaminen koettiin helpoimmaksi. Henkisen väkivallan tunnistamisen koettiin olevan vaikeampaa. Haastavaksi koettiin tilanteet, joissa potilas ei kerro väkivallasta suoraan, vähättelee tai kieltää sen, mutta joissa ensihoitajalla herää vahva epäily väkivallasta. Haastavaksi koettiin myös tilanteet, joissa väkivaltaa kohdannut potilas kieltäytyy avusta. Työn tueksi kaivattiin työkaluja puheeksiottoon ja ohjausmateriaalia potilaalle annettavaksi, sekä selkeämpää tietoa palvelujärjestelmästä.
The thesis was carried out with a qualitative research method by using the theme interview method. Four main themes were discussed with the informants: the understanding, recognizing and broaching of domestic violence and guidance for seeking help for the victim. Deductive content analysis was used for processing the results. Research questions were: How is domestic violence understood amongst paramedics? How do they experience their own ability to operate in domestic violence situations?
Invitations for interviews were delivered through the regional service manager of Kymsote via email. Four paramedics volunteered to take part in the research. Interviews were carried out via remote access.
The paramedics that took part in the research understood the domestic violence to be physical and mental violence between people in close relationships. Both children and adults are involved. Domestic violence is happening in every social class but thought to be more common among people who are in weaker socio-economical situations where mental health and intoxicant problems are usually involved in the problem. It was discussed that domestic violence is a fairly common problem and is more common than it may seem in emergency care duties. Many negative effects were found in domestic violence: physical injuries to the victim, fears, stress, incapacity for work and mental health and intoxicant problems. Domestic violence also causes notable financial costs for society.
Practical abilities of the paramedics were adequate when dealing with physical violence. Then recognizing, broaching and guiding for seeking help was easier. Detecting mental violence was harder especially when the patient does not tell about it, downplays or denies it but there is a strong suspicion of violence by paramedics. Situations where the patient refuses the help are also challenging. Tools were needed to aid the work when talking about broaching and to have material for guiding the patient to reach for help as well as to get more significant information about the service system.