Nuorten anoreksian hoito : kirjallisuuskatsaus
Rajala, Jenni; Saihovaara, Vera-Emilia (2020)
Rajala, Jenni
Saihovaara, Vera-Emilia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216329
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216329
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus nuorten anoreksian hoidosta. Tavoitteena oli koota yhteen tieto siitä, miten nuorten anoreksiaa hoidetaan sairaanhoitajan työn tueksi. Opinnäytetyön tehtävänä oli, miten nuorten anoreksiaa hoidetaan. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin kansainvälisistä ja kotimaisista tietokannoista käyttäen sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Aineistoon ei otettu yli 10 vuotta vanhoja tutkimuksia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissä aineisto pelkistettiin ja ryhmiteltiin ala- ja yläluokkiin. Yläluokista tehtiin tulosten selkeyttämiseksi otsikot.
Tuloksissa kävi ilmi, että nuorten anoreksian hoitoon kuuluu monta erilaista osa-aluetta. Tärkeimpinä asioina pidettiin yksilöllistä ohjaamista, erilaisten fysiologisten mittausten seurantaa, moniammatillista yhteistyötä ja vanhempien mukaan ottamista hoitoon. Tulokset osoittivat, että perhepohjainen hoitomalli on tehokas nuorten anoreksian hoidossa. Ravitsemuksen hoitamisesta oli erilaisia ohjeistuksia, ja ohjeistukset tekivät pääasiassa ravitsemusasiantuntijat. Lisäksi lääkehoitoa pidettiin anoreksian hoidon lisähoitona, muiden hoitomenetelmien rinnalla.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten anoreksian hoitoa on tutkittu viimeisen 10 vuoden aikana vähän. Nuorten anoreksian hoitoa olisi syytä tutkia laajemmin, ottaen huomioon, että 20%:lla sairastuneista ja hoitoa saaneista sairaus kroonistuu.
Tuloksissa kävi ilmi, että nuorten anoreksian hoitoon kuuluu monta erilaista osa-aluetta. Tärkeimpinä asioina pidettiin yksilöllistä ohjaamista, erilaisten fysiologisten mittausten seurantaa, moniammatillista yhteistyötä ja vanhempien mukaan ottamista hoitoon. Tulokset osoittivat, että perhepohjainen hoitomalli on tehokas nuorten anoreksian hoidossa. Ravitsemuksen hoitamisesta oli erilaisia ohjeistuksia, ja ohjeistukset tekivät pääasiassa ravitsemusasiantuntijat. Lisäksi lääkehoitoa pidettiin anoreksian hoidon lisähoitona, muiden hoitomenetelmien rinnalla.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten anoreksian hoitoa on tutkittu viimeisen 10 vuoden aikana vähän. Nuorten anoreksian hoitoa olisi syytä tutkia laajemmin, ottaen huomioon, että 20%:lla sairastuneista ja hoitoa saaneista sairaus kroonistuu.