GPT-2:n hyödyntäminen fiktiosisältöjen käsikirjoittamisessa : koneoppiminen elokuvakäsikirjoittajan työkaluna
Luostarinen, Vertti (2020)
Luostarinen, Vertti
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060115876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060115876
Tiivistelmä
Nykyään kuka tahansa voi hyödyntää tekoälyä sisältöjen luomiseen, ja välineistä on tullut entistä tehokkaampia. GPT-2 -algoritmi kykenee tuottamaan tekstiä missä tahansa lajityypissä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, minkälaisia käsikirjoituksia se voi tuottaa. Samalla pohdittiin, mitä hyötyä GPT-2:lla ja sen kaltaisilla koneoppimismalleilla voisi olla käsikirjoittajalle. Tutkimuksessa on uutta dialogisen suhteen olettaminen kirjoittajan ja tekoälyn välille: tekoälyn itsenäisesti luomia tekstejä ei rinnasteta sellaisenaan ihmisen luomiin. GPT-2:n kanssa tehtiin kaksi koetta, joissa tutkittiin, millaista dialogia ja kokonaisia käsikirjoituksia sillä voi saada aikaan. Koetulosten arvioinnissa keskeisinä tutkimuskysymyksinä olivat, miten käsikirjoittajan on sovellettava työnkulkuaan tekoälyn kanssa työskennellessä ja minkälaista uutta sisältöä tekoäly voi tuottaa.
Kokeiden lopputuloksia arvioitiin toisaalta käsikirjoitusten ulkoisten, toisaalta sisällöllisten piirteiden toteutumisen näkökulmasta. Ulkoisilla piirteillä tarkoitetaan sitä, miten hyvin generoidut tekstit istuvat käsikirjoitusformaattiin. Sisällöllisillä piirteillä tarkoitetaan tekstin sisäistä koherenssia, sekä sen kykyä ilmentää draamallisia jännitteitä merkityksellisillä tavoilla. Kokeiden tuloksena ilmeni, että GPT2 kykenee odotetusti käsikirjoitusten generointiin tarkkuudella, johon aikaisemmat mallit eivät ole yltäneet. Käsikirjoittajalle tekoälystä on tällä hetkellä hyötyä ennen kaikkea ideointivälineenä, sekä ihmisjärjelle vieraalta tuntuvan sisällön tuottamisessa.
Tutkimustulokset saavat pohtimaan, millaisia odotuksia asetamme tekoälylle jatkossa. Tekoäly ei tule yleistymään media-alalla ennen kuin sitä aletaan lähestyä sen omilla ehdoilla sen sijaan, että sille jatkuvasti asetettaisiin epärealistisia tavoitteita. Myös suhtautumisen tekoälyyn työskentelyvälineenä on muututtava dialogisemmaksi.
Seuraava vaihe olisi tässä opinnäytetyössä esitellyn työnkulun soveltaminen käytäntöön uudenlaisten tekoälyavusteisten fiktiosisältöjen käsikirjoittamisessa. Tekoälyn herättämä vierauden tunne on niin vahva, että se itsessään voisi synnyttää uuden elokuvan lajityypin, algoritmisen kauhun.
Kokeiden lopputuloksia arvioitiin toisaalta käsikirjoitusten ulkoisten, toisaalta sisällöllisten piirteiden toteutumisen näkökulmasta. Ulkoisilla piirteillä tarkoitetaan sitä, miten hyvin generoidut tekstit istuvat käsikirjoitusformaattiin. Sisällöllisillä piirteillä tarkoitetaan tekstin sisäistä koherenssia, sekä sen kykyä ilmentää draamallisia jännitteitä merkityksellisillä tavoilla. Kokeiden tuloksena ilmeni, että GPT2 kykenee odotetusti käsikirjoitusten generointiin tarkkuudella, johon aikaisemmat mallit eivät ole yltäneet. Käsikirjoittajalle tekoälystä on tällä hetkellä hyötyä ennen kaikkea ideointivälineenä, sekä ihmisjärjelle vieraalta tuntuvan sisällön tuottamisessa.
Tutkimustulokset saavat pohtimaan, millaisia odotuksia asetamme tekoälylle jatkossa. Tekoäly ei tule yleistymään media-alalla ennen kuin sitä aletaan lähestyä sen omilla ehdoilla sen sijaan, että sille jatkuvasti asetettaisiin epärealistisia tavoitteita. Myös suhtautumisen tekoälyyn työskentelyvälineenä on muututtava dialogisemmaksi.
Seuraava vaihe olisi tässä opinnäytetyössä esitellyn työnkulun soveltaminen käytäntöön uudenlaisten tekoälyavusteisten fiktiosisältöjen käsikirjoittamisessa. Tekoälyn herättämä vierauden tunne on niin vahva, että se itsessään voisi synnyttää uuden elokuvan lajityypin, algoritmisen kauhun.