Lähisuhdeväkivallan systemaattisen puheeksioton ja tunnistamisen jalkautuminen Lohjan alle kouluikäisten lasten ja perheiden peruspalveluissa
Kuisma, Vera (2020)
Kuisma, Vera
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020053015475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020053015475
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vuonna 2018 käyttöönotetun systemaattisen puheeksioton mallin toimivuutta Lohjan alle kouluikäisten lasten peruspalveluissa. Ensimmäinen puheeksioton koulutus järjestettiin huhtikuussa 2018, jolloin kouluttajatahona toimi Viola – väkivallasta vapaaksi ry. Lohjan perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattori aloitti työnsä saman vuoden toukokuussa. Systemaattisen puheeksioton malli otettiin Lohjalla käytännöksi elokuussa 2018, edeten asteittain eri yksiköissä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millä tavalla systemaattinen puheeksiotto toteutuu tällä hetkellä ja millaisia mahdollisia haasteita väkivallasta kysymiseen liittyy. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa mallin ja siihen liittyvien työkalujen vahvuuksista ja kehityskohteista sekä nostaa esiin työntekijöiden näkökulmia ja kokemuksia. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa.
Tutkielman tietoperusta käsittelee lähisuhdeväkivallan eri muotoja, keskittyen avaamaan tarkemmin lähisuhdeväkivaltaan liittyviä muotoja ja käsitteitä. Tietoperustassa käsittelen myös lapsen roolia perheväkivallan keskiössä, kuritusväkivaltaa sekä lähisuhdeväkivallan vaikutusta lapsiin. Käyn myös läpi aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja väkivallan ehkäisyyn tarkoitettuja palveluja.
Opinnäytetyö on toteutettu monimuototutkimuksena, jossa yhdistyvät laadullinen ja määrällinen tutkimusote. Tutkielmaa varten lähetettiin alle kouluikäisten peruspalveluiden yksiköiden esimiehille saatekirje ja linkki verkossa sijaitsevaan kyselylomakkeeseen. Kyselyyn vastasivat yksiköiden työntekijät. Puheeksioton koulutuksiin on osallistunut yli 180 työntekijää, joista kyselyyn vastasi 45 henkilöä. Kyselylomakkeessa oli sekä strukturoituja kysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto analysoitiin kysymysten mukaan, joko tilastollisen analyysin avulla tai teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten perusteella työntekijät kaipaavat lisää koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen. Tutkimustuloksissa tuli selvästi esille työntekijöiden vaihtelevat tavat suhtautua lähisuhdeväkivallasta kysymiseen, toisten pitäessä sitä luonnollisena osana omaa työtä ja toisten ajatellessa asiaa enemmän perheiden asioihin sekaantumisena tai vanhempien syyttelemisenä. Suurin osa vastaajista ei kysy kaikilta vanhemmilta tai huoltajilta lähisuhdeväkivallasta. Lohjan mallissa hyvänä pidettiin erityisesti avainhenkilöiden olemassaoloa ja selkeää toimintasuunnitelmaa lähisuhdeväkivaltatapausten ilmetessä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomaketta kritisoitiin sen virallisuudesta, vaikka toisaalta koettiin hyvänä, että on olemassa työväline, johon turvautua. Tutkimustuloksista esille nousikin toive, että lomakkeen käyttöä ja puheeksiottoa voisi harjoitella omalla työpaikalla työkaverin kanssa, jolloin puheeksiottoon tulisi kaivattua rutiinia.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millä tavalla systemaattinen puheeksiotto toteutuu tällä hetkellä ja millaisia mahdollisia haasteita väkivallasta kysymiseen liittyy. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa mallin ja siihen liittyvien työkalujen vahvuuksista ja kehityskohteista sekä nostaa esiin työntekijöiden näkökulmia ja kokemuksia. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa.
Tutkielman tietoperusta käsittelee lähisuhdeväkivallan eri muotoja, keskittyen avaamaan tarkemmin lähisuhdeväkivaltaan liittyviä muotoja ja käsitteitä. Tietoperustassa käsittelen myös lapsen roolia perheväkivallan keskiössä, kuritusväkivaltaa sekä lähisuhdeväkivallan vaikutusta lapsiin. Käyn myös läpi aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja väkivallan ehkäisyyn tarkoitettuja palveluja.
Opinnäytetyö on toteutettu monimuototutkimuksena, jossa yhdistyvät laadullinen ja määrällinen tutkimusote. Tutkielmaa varten lähetettiin alle kouluikäisten peruspalveluiden yksiköiden esimiehille saatekirje ja linkki verkossa sijaitsevaan kyselylomakkeeseen. Kyselyyn vastasivat yksiköiden työntekijät. Puheeksioton koulutuksiin on osallistunut yli 180 työntekijää, joista kyselyyn vastasi 45 henkilöä. Kyselylomakkeessa oli sekä strukturoituja kysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto analysoitiin kysymysten mukaan, joko tilastollisen analyysin avulla tai teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten perusteella työntekijät kaipaavat lisää koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen. Tutkimustuloksissa tuli selvästi esille työntekijöiden vaihtelevat tavat suhtautua lähisuhdeväkivallasta kysymiseen, toisten pitäessä sitä luonnollisena osana omaa työtä ja toisten ajatellessa asiaa enemmän perheiden asioihin sekaantumisena tai vanhempien syyttelemisenä. Suurin osa vastaajista ei kysy kaikilta vanhemmilta tai huoltajilta lähisuhdeväkivallasta. Lohjan mallissa hyvänä pidettiin erityisesti avainhenkilöiden olemassaoloa ja selkeää toimintasuunnitelmaa lähisuhdeväkivaltatapausten ilmetessä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomaketta kritisoitiin sen virallisuudesta, vaikka toisaalta koettiin hyvänä, että on olemassa työväline, johon turvautua. Tutkimustuloksista esille nousikin toive, että lomakkeen käyttöä ja puheeksiottoa voisi harjoitella omalla työpaikalla työkaverin kanssa, jolloin puheeksiottoon tulisi kaivattua rutiinia.