Eettiset kysymykset perhekuntoutustyöntekijöiden näkökulmasta
Otonkorpi, Eeva (2020)
Otonkorpi, Eeva
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052714225
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052714225
Tiivistelmä
Lastensuojelullinen perhekuntoutus on lastensuojelun avohuollon tukitoimi ja yksi perhetyön muodoista. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin perhekuntoutustyöntekijöiden työssään kohtaamia eettisiä kysymyksiä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia eettistä harkintaa vaativia tilanteita perhekuntoutustyöntekijät tunnistavat omassa työssään ja millaista tukea he kaipaavat niiden käsittelyssä työyhteisössä.
Tutkimus toteutettiin laitosmuotoista ja ympärivuorokautista perhekuntoutusta tarjoavassa Jatkopolut Oy/Familarin perhekuntoutusyksikkö Hermannissa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla perhekuntoutustyöntekijöitä teemahaastattelumenetelmällä. Haastattelut toteutettiin parihaastatteluina ja niihin osallistui yhteensä kahdeksan perhekuntoutustyöntekijää. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Perhekuntoutustyöntekijät kohtaavat työssään runsaasti eettistä pohdintaa vaativia tilanteita. Haastavimpina koettiin asiakkaan itsemääräämisoikeuteen liittyvät kysymykset, kuten rajanveto vanhempien kasvatuskäytäntöihin puuttumisen tai puuttumatta jättämisen välillä. Pohdintaa siitä miksi, miten ja milloin puuttua hankaloittaa tilanteiden kompleksisuus sekä aika- ja paikkasidonnaisuus.
Eettistä pohdintaa vaativien tilanteiden ratkaisemisessa painotettiin reflektiota sekä itsenäisesti että työyhteisön kesken. Haastateltavat pyrkivät pohtimaan asiaa monesta eri näkökulmasta punniten eri toimintavaihtoehtojen seurauksia. Eettistä pohdintaa vaativat tilanteet aiheuttavat perhekuntoutustyöntekijöille kuormitusta, joka näkyy useimmiten työasioiden miettimisenä vapaa-ajalla. Kuormitusta vähentää kuitenkin tiivis ja keskustelukulttuuriltaan avoin työyhteisö, esimiehen tuki sekä työnohjaus.
Tutkimus vahvisti aiempaa havaintoa siitä, että sosiaalialan ammattieettiset ohjeistukset eivät riitä ratkaisemaan eettistä pohdintaa vaativia tilanteita, vaan niiden lisäksi tarvitaan tilannekohtaista ja -herkkää harkintaa, jossa painottuu moniäänisyys ja -tulkinnaisuus sekä neuvottelullinen lähestymistapa. Tämä tuli esiin aineistossa muun muassa kykynä ymmärtää tilanteiden monimutkaisuutta ja haluna kunnioittaa asiakasperheiden erilaisuutta. Samanaikaisesti perhekuntoutustyöntekijän tulee puuttua vanhempien toimintaan silloin, kun se on lapsen edun näkökulmasta tarpeellista. Jännitteisyys ja tasapainoilu näiden kahden ulottuvuuden välillä on merkittävä osa perhekuntoutustyötä.
Tutkimus toteutettiin laitosmuotoista ja ympärivuorokautista perhekuntoutusta tarjoavassa Jatkopolut Oy/Familarin perhekuntoutusyksikkö Hermannissa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla perhekuntoutustyöntekijöitä teemahaastattelumenetelmällä. Haastattelut toteutettiin parihaastatteluina ja niihin osallistui yhteensä kahdeksan perhekuntoutustyöntekijää. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Perhekuntoutustyöntekijät kohtaavat työssään runsaasti eettistä pohdintaa vaativia tilanteita. Haastavimpina koettiin asiakkaan itsemääräämisoikeuteen liittyvät kysymykset, kuten rajanveto vanhempien kasvatuskäytäntöihin puuttumisen tai puuttumatta jättämisen välillä. Pohdintaa siitä miksi, miten ja milloin puuttua hankaloittaa tilanteiden kompleksisuus sekä aika- ja paikkasidonnaisuus.
Eettistä pohdintaa vaativien tilanteiden ratkaisemisessa painotettiin reflektiota sekä itsenäisesti että työyhteisön kesken. Haastateltavat pyrkivät pohtimaan asiaa monesta eri näkökulmasta punniten eri toimintavaihtoehtojen seurauksia. Eettistä pohdintaa vaativat tilanteet aiheuttavat perhekuntoutustyöntekijöille kuormitusta, joka näkyy useimmiten työasioiden miettimisenä vapaa-ajalla. Kuormitusta vähentää kuitenkin tiivis ja keskustelukulttuuriltaan avoin työyhteisö, esimiehen tuki sekä työnohjaus.
Tutkimus vahvisti aiempaa havaintoa siitä, että sosiaalialan ammattieettiset ohjeistukset eivät riitä ratkaisemaan eettistä pohdintaa vaativia tilanteita, vaan niiden lisäksi tarvitaan tilannekohtaista ja -herkkää harkintaa, jossa painottuu moniäänisyys ja -tulkinnaisuus sekä neuvottelullinen lähestymistapa. Tämä tuli esiin aineistossa muun muassa kykynä ymmärtää tilanteiden monimutkaisuutta ja haluna kunnioittaa asiakasperheiden erilaisuutta. Samanaikaisesti perhekuntoutustyöntekijän tulee puuttua vanhempien toimintaan silloin, kun se on lapsen edun näkökulmasta tarpeellista. Jännitteisyys ja tasapainoilu näiden kahden ulottuvuuden välillä on merkittävä osa perhekuntoutustyötä.