Barokkimusiikin artikulaatio urkujensoitonopetuksessa: Urkupedagogien kokemuksia barokkimusiikin artikuloinnin opettamisesta
Kujala, Salla (2020)
Kujala, Salla
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052212949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052212949
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia barokin tyylikauden artikulaatiota urkujensoitonopetuksessa. Aihetta tarkasteltiin urkumusiikkia käsittelevän kirjallisuuden ja kirjallisen puolistrukturoidun kyselytutkimuksen avulla. Laadullisen kyselytutkimuksen aiheena oli artikulaation opettaminen urkupedagogien näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, mitä opetusmateriaalia urkupedagogit käyttävät barokkityylin soitonopetuksessa. Otettiin selvää myös barokkiartikulaation opettamiseen liittyvistä kokemuksista, menetelmistä, sanallisten ilmaisujen ja mielikuvien käytöstä sekä opetuksen haasteista.
Kirjallisen puolistrukturoidun kyselyyn vastanneiden urkupedagogien ikä- ja koulutustaso oli vaihteleva. Kyselyn tuloksena on, että urkukouluja barokkiartikulaation opettamiseen käyttää urkupedagogeista noin kolmasosa. Käytetyimmiksi teoksiksi nousivat J. S. Bachin kokoelmat Orgelbüchlein sekä Acht kleine Präludien und Fugen, urkukouluista van Oortmerssenin A Guide to Duo and Trio Playing. Kaikkia pedagogeja yhdisti se, että soitonopettajalla oli ollut vaikutusta barokkiartikulaatiokäsitysten muotoutumiseen. Jacques van Oortmerssenin ja Enzio Forsblomin merkittävä vaikutus Suomessa nousi esiin vastauksissa sekä pedagogisen materiaalin laatijoina että soitonopettajina.
1600- ja 1700-lukujen kirjallisuudesta muodostui yhtenäinen kuva non legato -soittotavasta, jota ei kirjoitettu nuottiin ja joka kuului esityskäytäntöihin. Urkupedagogien käsitys barokin tyylikauden artikulaatiosta on pääosin yhtenäinen. Artikulaatio nähtiin esittävän säveltaiteen ilmaisukeinona. Näkemykset jakautuivat siinä, hahmotetaanko artikulointi historiallisesta kontekstista vai pelkästään osana yleistä urkutekniikkaa. Opetusmenetelmistä keskeisimmäksi nousi peruskosketusharjoitus erilaisine muunnoksineen. Artikuloinnin opettamisen yksityiskohdista ilmeni eroja urkupedagogien välillä. Vaihtelevia mielipiteitä pedagogien kesken oli esimerkiksi sopivasta aloitustavasta, ihanteellisesta jalkiotekniikasta, pianotaustan vaikutuksista urkujensoitossa.
Yli puolet vastaajista pitää opetuksessaan keskeisenä soittoteknisiä asioita, ja samoin yli puolet kohtasi barokkiopetuksessa soittoteknisiä haasteita. Sanallisia ilmaisuja ja mielikuvia oli käytössä runsaasti liittyen koskettimen käsittelytapaan tai artikuloinnista syntyvään kuulokuvaan. Kyselytulosten hajanaisista vastauksista ei kuitenkaan voitu tehdä yhtenäisiä johtopäätöksiä pedagogien näkemyksistä, sillä tulokset hajaantuivat. Valtaosa vastausaineiston näkemyksistä toistui 18–35 %:ssa vastauksissa. Tutkimus osoitti sen, että opetuksessa artikulointiin kiinnitetään huomiota hyvin eri tavoin.
Kirjallisen puolistrukturoidun kyselyyn vastanneiden urkupedagogien ikä- ja koulutustaso oli vaihteleva. Kyselyn tuloksena on, että urkukouluja barokkiartikulaation opettamiseen käyttää urkupedagogeista noin kolmasosa. Käytetyimmiksi teoksiksi nousivat J. S. Bachin kokoelmat Orgelbüchlein sekä Acht kleine Präludien und Fugen, urkukouluista van Oortmerssenin A Guide to Duo and Trio Playing. Kaikkia pedagogeja yhdisti se, että soitonopettajalla oli ollut vaikutusta barokkiartikulaatiokäsitysten muotoutumiseen. Jacques van Oortmerssenin ja Enzio Forsblomin merkittävä vaikutus Suomessa nousi esiin vastauksissa sekä pedagogisen materiaalin laatijoina että soitonopettajina.
1600- ja 1700-lukujen kirjallisuudesta muodostui yhtenäinen kuva non legato -soittotavasta, jota ei kirjoitettu nuottiin ja joka kuului esityskäytäntöihin. Urkupedagogien käsitys barokin tyylikauden artikulaatiosta on pääosin yhtenäinen. Artikulaatio nähtiin esittävän säveltaiteen ilmaisukeinona. Näkemykset jakautuivat siinä, hahmotetaanko artikulointi historiallisesta kontekstista vai pelkästään osana yleistä urkutekniikkaa. Opetusmenetelmistä keskeisimmäksi nousi peruskosketusharjoitus erilaisine muunnoksineen. Artikuloinnin opettamisen yksityiskohdista ilmeni eroja urkupedagogien välillä. Vaihtelevia mielipiteitä pedagogien kesken oli esimerkiksi sopivasta aloitustavasta, ihanteellisesta jalkiotekniikasta, pianotaustan vaikutuksista urkujensoitossa.
Yli puolet vastaajista pitää opetuksessaan keskeisenä soittoteknisiä asioita, ja samoin yli puolet kohtasi barokkiopetuksessa soittoteknisiä haasteita. Sanallisia ilmaisuja ja mielikuvia oli käytössä runsaasti liittyen koskettimen käsittelytapaan tai artikuloinnista syntyvään kuulokuvaan. Kyselytulosten hajanaisista vastauksista ei kuitenkaan voitu tehdä yhtenäisiä johtopäätöksiä pedagogien näkemyksistä, sillä tulokset hajaantuivat. Valtaosa vastausaineiston näkemyksistä toistui 18–35 %:ssa vastauksissa. Tutkimus osoitti sen, että opetuksessa artikulointiin kiinnitetään huomiota hyvin eri tavoin.