Lajittelevan purettavuuden suunnittelu : Rakennusten, rakenneosien ja -materiaalien kestävä hyötykäyttö kiertotalouden keinoin
Ruskokivi, Riku-Pekka (2020)
Ruskokivi, Riku-Pekka
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051912212
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051912212
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia lajittelevan purettavuuden suunnittelun haasteita, mahdollisuuksia, hyötyjä ja sen käyttöönoton ohjauskeinoja. Työ toteutettiin kirjallisuuskatselmuksena käyttäen sekä suomalaista että kansainvälistä tutkimusmateriaalia. Lajittelevan purettavuuden suunnittelu ei ole toteutunut vielä käytännössä, joten konkreettisia tuloksia oli haastava esittää.
Lajittelevan purettavuuden suunnittelu (Design for Deconstruction, josta käytetään tässä työssä lyhennettä DfD) on elinkaariajattelua ja materiaalitehokkuutta edistävää suunnittelua, jossa huomioidaan rakennuksen tai sen osien ja materiaalien uudelleenkäytettävyys rakennuksen elinkaaren lopussa. Kirjallisuuskatselmuksesta selvisi, että lajittelevan purettavuuden suunnittelu on ympäristöystävällisin, muttei aina edullisin tapa suunnitella rakennus. DfD-periaatteet tekevät rakentamisesta kestävämpää ja ne mahdollistavat kiertotalouden tavoin uudenlaisten työpaikkojen ja markkinoiden syntymisen.
DfD-periaatteiden käyttöönoton ohjauskeinoiksi osoittautui lainsäädäntö, koulutus, tiedottaminen ja modernit suunnittelutavat.
Lajittelevan purettavuuden suunnittelun haasteina nousi esille vakiintuneiden suunnittelukäytäntöjen ja yleisen mielipiteen muuttaminen, purkuhankkeiden aikataulu, kustannukset ja uudelleenkäytettävien materiaalien tarjonnan puute.
Tulevaisuudessa pilottihankkeet toisivat konkreettisia tuloksia DfD:n hyödyistä. Tietomallinuksen käyttöönotolla voisi saada selville DfD-periaatteiden kannattavuuden ja mahdollisen lisäarvon tuomisen rakennushankkeelle jo hankesuunnitteluvaiheessa. Aihe on nouseva rakennusalalla ja lisätutkimuksille ja suomenkieliselle materiaalille on tarvetta.
Lajittelevan purettavuuden suunnittelu (Design for Deconstruction, josta käytetään tässä työssä lyhennettä DfD) on elinkaariajattelua ja materiaalitehokkuutta edistävää suunnittelua, jossa huomioidaan rakennuksen tai sen osien ja materiaalien uudelleenkäytettävyys rakennuksen elinkaaren lopussa. Kirjallisuuskatselmuksesta selvisi, että lajittelevan purettavuuden suunnittelu on ympäristöystävällisin, muttei aina edullisin tapa suunnitella rakennus. DfD-periaatteet tekevät rakentamisesta kestävämpää ja ne mahdollistavat kiertotalouden tavoin uudenlaisten työpaikkojen ja markkinoiden syntymisen.
DfD-periaatteiden käyttöönoton ohjauskeinoiksi osoittautui lainsäädäntö, koulutus, tiedottaminen ja modernit suunnittelutavat.
Lajittelevan purettavuuden suunnittelun haasteina nousi esille vakiintuneiden suunnittelukäytäntöjen ja yleisen mielipiteen muuttaminen, purkuhankkeiden aikataulu, kustannukset ja uudelleenkäytettävien materiaalien tarjonnan puute.
Tulevaisuudessa pilottihankkeet toisivat konkreettisia tuloksia DfD:n hyödyistä. Tietomallinuksen käyttöönotolla voisi saada selville DfD-periaatteiden kannattavuuden ja mahdollisen lisäarvon tuomisen rakennushankkeelle jo hankesuunnitteluvaiheessa. Aihe on nouseva rakennusalalla ja lisätutkimuksille ja suomenkieliselle materiaalille on tarvetta.