Yleisökuivakäymälöiden jätehuollon kehittäminen luonnon virkistyskäyttöalueilla : Case: Metsähallitus
Värri, Lauri (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051410168
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051410168
Tiivistelmä
Yleisökuivakäymälät ovat yksi luonnon virkistyskäyttöalueiden peruspalveluista retkeilijöille. Virkistyskäyttöalueiden erityispiirteet asettavat kuitenkin merkittäviä haasteita käymäläjätehuollolle. Samalla voimakkaasti kasvava käyntimäärien kasvu lisää entisestään palvelurakenteisiin kohdistuvaa kuormituspainetta. Tämän selvitystyön tavoitteena oli tunnistaa luonnon virkistyskäyttöalueiden käymäläjätehuollon keskeiset haasteet Suomessa ympäristönsuojelun ja huollon kannalta sekä kartoittaa vaihtoehtoisia ratkaisuja havaittujen ongelmien ratkaisemiksi. Työ tehtiin toimeksiantona Metsähallitus Luontopalveluille.
Selvitystyössä paneuduttiin paitsi Suomen, mutta myös Ruotsin ja Yhdysvaltojen luonnon virkistyskäyttöalueiden käymäläjätehuoltoon. Työn yhteenvetona laadittiin joukko kehittämisehdotuksia, jotka koskevat sekä selvitykseen osallistuneita kansallispuistoja Suomessa että laajemmin Suomen valtion omistamilla suojelualueilla tapahtuvaa käymäläjätehuoltoa. Lisäksi selvitystyö sisältää laskennallisia arvioita käymäläjätteestä aiheutuvan maksimaalisen ravinnekuormituspaineen tasosta kansallispuistoissa.
Käymäläjätteestä peräisin olevaan ravinnekuormitukseen vaikuttaa erityisesti alueelle tehtyjen käyntien kokonaisviipymä sekä nestemäisen jätteen hallinta. Voimassa olevan lainsäädännön ja määräysten vaatimuksia on luonnon virkistyskäyttöalueiden käymäläjätehuollossa vaikea tai jopa mahdoton saavuttaa nykyisin saatavilla olevalla tekniikalla. Toisaalta jätehuoltomääräyksissä ja -ohjeissa luonnon virkistyskäyttöalueiden erityispiirteet ovat huomioitu puutteellisesti. Ympäristösuojeluun sekä asiakas- ja työturvallisuuteen liittyvien riskien pienentämiseksi tulisi jatkossa keskittyä ulosteperäisiä taudinaiheuttajia sisältävän suotonesteen määrän vähentämiseen. Käytännössä tämän voisi toteuttaa muuttamalla käymälät virtsan erotteleviksi ja käsitellä eroteltu virtsa käymäläkohteella esimerkiksi maaimeytyskentässä. Tällä muutoksella pienennettäisiin ympäristöön kohdistuvaa negatiivisia vaikutuksia mutta samalla parannettaisiin asiakas- ja työturvallisuutta kansallispuistojen kuivakäymälöissä. Dry toilets are one of the basic services provided for visitors in recreational wilderness areas. Operational environment for toilet waste management in these areas is challenging. At the same time the growing number of visitors in recreational areas is increasing the stress and loading on service infrastructure etc. toilets. The objective of this study was to recognize the major challenges in toilet waste management in recreational wilderness areas and to find alternative solutions to solve them. Study was commissioned by the Metsähallitus Parks & Wildlife Finland.
This study consists of toilet waste management surveys done in Finland, Sweden and United States, proposed decisions on toilet waste management on Finnish nature reserve areas and calculated estimates of potential nutrient loads to the environment.
Overall duration of the visits and the management of liquid toilet waste are the key issues when estimating the potential nutrient load. Meeting the requirements of the national law and regulations are hard or even impossible to achieve with available technology. On the other hand, the special characteristics of operational environment are poorly taken into account in current waste management regulations. To reduce the environmental risks and hazards for public health and work safety, more focus should be directed into reducing the amount of liquids containing fecal pathogens, like leachate. It is suggested that using urine diversion toilets and on-site urine processing, e.g. a small septic field, should be started. That would reduce negative environmental impacts but also would improve working safety and public health in national park dry toilets.
Selvitystyössä paneuduttiin paitsi Suomen, mutta myös Ruotsin ja Yhdysvaltojen luonnon virkistyskäyttöalueiden käymäläjätehuoltoon. Työn yhteenvetona laadittiin joukko kehittämisehdotuksia, jotka koskevat sekä selvitykseen osallistuneita kansallispuistoja Suomessa että laajemmin Suomen valtion omistamilla suojelualueilla tapahtuvaa käymäläjätehuoltoa. Lisäksi selvitystyö sisältää laskennallisia arvioita käymäläjätteestä aiheutuvan maksimaalisen ravinnekuormituspaineen tasosta kansallispuistoissa.
Käymäläjätteestä peräisin olevaan ravinnekuormitukseen vaikuttaa erityisesti alueelle tehtyjen käyntien kokonaisviipymä sekä nestemäisen jätteen hallinta. Voimassa olevan lainsäädännön ja määräysten vaatimuksia on luonnon virkistyskäyttöalueiden käymäläjätehuollossa vaikea tai jopa mahdoton saavuttaa nykyisin saatavilla olevalla tekniikalla. Toisaalta jätehuoltomääräyksissä ja -ohjeissa luonnon virkistyskäyttöalueiden erityispiirteet ovat huomioitu puutteellisesti. Ympäristösuojeluun sekä asiakas- ja työturvallisuuteen liittyvien riskien pienentämiseksi tulisi jatkossa keskittyä ulosteperäisiä taudinaiheuttajia sisältävän suotonesteen määrän vähentämiseen. Käytännössä tämän voisi toteuttaa muuttamalla käymälät virtsan erotteleviksi ja käsitellä eroteltu virtsa käymäläkohteella esimerkiksi maaimeytyskentässä. Tällä muutoksella pienennettäisiin ympäristöön kohdistuvaa negatiivisia vaikutuksia mutta samalla parannettaisiin asiakas- ja työturvallisuutta kansallispuistojen kuivakäymälöissä.
This study consists of toilet waste management surveys done in Finland, Sweden and United States, proposed decisions on toilet waste management on Finnish nature reserve areas and calculated estimates of potential nutrient loads to the environment.
Overall duration of the visits and the management of liquid toilet waste are the key issues when estimating the potential nutrient load. Meeting the requirements of the national law and regulations are hard or even impossible to achieve with available technology. On the other hand, the special characteristics of operational environment are poorly taken into account in current waste management regulations. To reduce the environmental risks and hazards for public health and work safety, more focus should be directed into reducing the amount of liquids containing fecal pathogens, like leachate. It is suggested that using urine diversion toilets and on-site urine processing, e.g. a small septic field, should be started. That would reduce negative environmental impacts but also would improve working safety and public health in national park dry toilets.