Moniammatillisen viestintäosaamisen kehittäminen teho- ja valvontahoitotyössä
Vuorinen, Sanni (2020)
Vuorinen, Sanni
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005138735
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005138735
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli potilasturvallisuuden edistäminen teho- ja valvontaosastolla henkilökunnan viestintäosaamista kehittämällä akuuteissa potilaiden hoitotilanteissa. Kommunikaation puutteet moniammatillisten ryhmien välillä sekä niiden sisällä on todettu potilasturvallisuutta vaarantavaksi tekijäksi. Henkilökunnan viestintäosaamisen kehittäminen on keskeinen tekijä potilaiden hoidon laadun ja turvallisuuden kehittämiseksi.
Opinnäytetyön metodologiaksi valikoitui toimintatutkimus, koska sen keskeinen tarkoitus oli tuottaa tietoa käytännön kehittämiseksi. Ensimmäisen syklin tarkoitus oli kartoittaa aikaisempi tutkimustieto siitä, mikä on merkityksellistä potilasturvallisuutta edistävässä henkilökunnan välisessä kommunikaatiossa kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Kehittämiskysymys oli, mikä on merkityksellistä henkilökunnan välisessä potilasturvallisessa kommunikaatiossa kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Vastaus kysymykseen haettiin kirjallisuuskatsauksen avulla Cinahl ja Oula-Finna tietokannoista (N=9968, n=11). Aineisto analysoitiin induktiivisella aineistonanalyysilla ja tuloksena muodostui kaksi luokkaa: viestintästrategiat ja turvallisuuskulttuuria tukeva kommunikointi ja toimintatapa. Opinnäytetyön ohjausryhmässä kehitettäväksi teemaksi valittiin viestintästrategiat, koska se oli kehittämiskohde, jonka avulla henkilöstön viestintäosaamista arvioitiin olevan mahdollista kehittää.
Toisen syklin tarkoitus oli kartoittaa teho- ja valvontaosaston henkilökunnan välinen viestintäosaaminen kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Tutkimuskysymys oli, miten henkilökunta kommunikoi kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Nykytila kartoitettiin simuloidun potilastilanteen avulla. Aineistoa kerättiin havainnoimalla, kuvaamalla simulaatiotilanne ja nauhoittamalla simulaation reflektiokeskustelu. Aineistosta tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena muodostui kolme luokkaa. Luokat olivat yhteistyö ja toiminnan koordinointi, viestinnän selkeys sekä lääke- ja hoito-ohjeen määräystapahtuma. Viestintäosaamisen nykytilassa havaittiin eroja verrattuna ensimmäisen syklin kirjallisuuskatsauksen tuloksiin, joten tarve henkilökunnan osaamisen kehittämiselle oli selkeä.
Kolmannen syklin tarkoitus oli kehittää henkilökunnan viestintäosaamista akuutissa potilaan hoitotilanteessa. Tutkimuskysymys oli, miten henkilökunnan viestintäosaamista kehitetään simulaatiokoulutuksen avulla akuutissa potilaan hoitotilanteessa. Neljälle henkilökuntaan kuuluvalle pidettiin simulaatiokoulutus, jonka tavoitteena oli kaksisuuntaisen viestinnän, kohdennetun viestinnän, briefingin, call outin ja time outin käytön osaaminen potilaan hoitotilanteessa. Koulutukseen sisältyi kaksi simulaatioharjoitusta. Koulutuksen perustana käytettiin ensimmäisen syklin kirjallisuuskatsauksen tuloksia sekä toisessa syklissä selvitettyjä viestintästrategioita. Koulutusintervention tulokset olivat lupaavia. Osallistujat kokivat viestintäosaamisensa kehittyneen merkittävästi. Viestintä oli kohdennettua ja kaksisuuntaista, katsekontaktia käytettiin aiempaa enemmän ja viestinnän määrä lisääntyi potilaan hoitotilanteessa. Osallistujat kokivat käsitystensä viestinnän merkityksestä muuttuneen, ja viestintää pidettiin tärkeänä tiimissä toimiessa. Osaamisen vahvistamiselle koettiin olevan vielä tarvetta ja jatkossa simulaatioharjoituksia pitää olla kerralla kolme, kahden harjoituksen sijasta. Näin osaamista voidaan syventää jo ensimmäisessä koulutusinterventiossa.
Neljännen syklin tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen viestintäosaamisen kehittämisen käyttöönottoprosessi teho- ja valvontahoidossa. Tutkimuskysymys oli, minkälainen on näyttöön perustuva viestintäosaamisen kehittämisen käyttöönottoprosessi teho- ja valvontaosastolla. Näytön käyttöönottoa varten tehtiin suunnitelma Ottawa-mallin mukaisesti, jota hyödyntämällä toiminta vakiinnutettiin osaksi hoitohenkilöstön pysyviä viestintäkäytäntöjä. Mallin mukaisesti työyhteisössä arvioitiin näytön käyttöönottoa estävät ja edistävät tekijät. Estävistä tekijöistä sekä niiden ratkaisuehdotuksista tehtiin aineiston analyysi ja luokittelun tuloksena saatiin neljä estävää tekijää (osaaminen, toimintakulttuuri, muutoksenhallinta ja henkilöstöresurssit) ja yhdeksän ratkaisuehdotusta (työyhteisötaidot, tietotaidon kehittäminen, yhteistyö, osaamisen kehittäminen, vuorovaikutus, jaksamisen tukeminen, ilmapiiri, rekrytoinnin ja osaamisen vahvistaminen). Tekijät huomioitiin käyttöönottosuunnitelmassa lisäämällä tiedottamista ja yhteistä keskustelua työyhteisössä, sitouttamalla henkilökuntaa muutokseen ja luomalla sekä ylläpitämällä avointa ilmapiiriä.
Opinnäytetyön tavoitteeseen vastattiin kehittämällä koulutusmalli, jossa on huomioitu potilasturvallisuutta edistävät viestintästrategiat. Yhtenäistämällä toimintatapoja voidaan ehkäistä vaaratapahtumia ja edistää potilaiden laadukasta ja turvallista hoitoa. Operatiivisella tasolla viestintästrategioita käytetään päivittäin, strategioiden käyttöä arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa kehitetään edelleen.
Jatkotutkimuskysymykset ovat 1) Miten työyhteisökulttuuria voidaan kehittää niin, että se tukee potilasturvallisen viestinnän toteutumista työyhteisössä? 2) Miten viestintästrategioiden käyttöönotto edistää potilasturvallisuutta teho- ja valvontaosastolla? Miten potilasturvallisuuden kehittymistä mitataan, ja mitä mittareita sen osoittamiseen voidaan käyttää? 3) Miten kehitettyä koulutusmallia voidaan soveltaa muiden erikoissairaanhoidon palvelujen yksiköissä henkilökunnan kouluttamiseksi?
Opinnäytetyön metodologiaksi valikoitui toimintatutkimus, koska sen keskeinen tarkoitus oli tuottaa tietoa käytännön kehittämiseksi. Ensimmäisen syklin tarkoitus oli kartoittaa aikaisempi tutkimustieto siitä, mikä on merkityksellistä potilasturvallisuutta edistävässä henkilökunnan välisessä kommunikaatiossa kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Kehittämiskysymys oli, mikä on merkityksellistä henkilökunnan välisessä potilasturvallisessa kommunikaatiossa kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Vastaus kysymykseen haettiin kirjallisuuskatsauksen avulla Cinahl ja Oula-Finna tietokannoista (N=9968, n=11). Aineisto analysoitiin induktiivisella aineistonanalyysilla ja tuloksena muodostui kaksi luokkaa: viestintästrategiat ja turvallisuuskulttuuria tukeva kommunikointi ja toimintatapa. Opinnäytetyön ohjausryhmässä kehitettäväksi teemaksi valittiin viestintästrategiat, koska se oli kehittämiskohde, jonka avulla henkilöstön viestintäosaamista arvioitiin olevan mahdollista kehittää.
Toisen syklin tarkoitus oli kartoittaa teho- ja valvontaosaston henkilökunnan välinen viestintäosaaminen kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Tutkimuskysymys oli, miten henkilökunta kommunikoi kriittisesti sairaan potilaan hoitotilanteessa. Nykytila kartoitettiin simuloidun potilastilanteen avulla. Aineistoa kerättiin havainnoimalla, kuvaamalla simulaatiotilanne ja nauhoittamalla simulaation reflektiokeskustelu. Aineistosta tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena muodostui kolme luokkaa. Luokat olivat yhteistyö ja toiminnan koordinointi, viestinnän selkeys sekä lääke- ja hoito-ohjeen määräystapahtuma. Viestintäosaamisen nykytilassa havaittiin eroja verrattuna ensimmäisen syklin kirjallisuuskatsauksen tuloksiin, joten tarve henkilökunnan osaamisen kehittämiselle oli selkeä.
Kolmannen syklin tarkoitus oli kehittää henkilökunnan viestintäosaamista akuutissa potilaan hoitotilanteessa. Tutkimuskysymys oli, miten henkilökunnan viestintäosaamista kehitetään simulaatiokoulutuksen avulla akuutissa potilaan hoitotilanteessa. Neljälle henkilökuntaan kuuluvalle pidettiin simulaatiokoulutus, jonka tavoitteena oli kaksisuuntaisen viestinnän, kohdennetun viestinnän, briefingin, call outin ja time outin käytön osaaminen potilaan hoitotilanteessa. Koulutukseen sisältyi kaksi simulaatioharjoitusta. Koulutuksen perustana käytettiin ensimmäisen syklin kirjallisuuskatsauksen tuloksia sekä toisessa syklissä selvitettyjä viestintästrategioita. Koulutusintervention tulokset olivat lupaavia. Osallistujat kokivat viestintäosaamisensa kehittyneen merkittävästi. Viestintä oli kohdennettua ja kaksisuuntaista, katsekontaktia käytettiin aiempaa enemmän ja viestinnän määrä lisääntyi potilaan hoitotilanteessa. Osallistujat kokivat käsitystensä viestinnän merkityksestä muuttuneen, ja viestintää pidettiin tärkeänä tiimissä toimiessa. Osaamisen vahvistamiselle koettiin olevan vielä tarvetta ja jatkossa simulaatioharjoituksia pitää olla kerralla kolme, kahden harjoituksen sijasta. Näin osaamista voidaan syventää jo ensimmäisessä koulutusinterventiossa.
Neljännen syklin tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen viestintäosaamisen kehittämisen käyttöönottoprosessi teho- ja valvontahoidossa. Tutkimuskysymys oli, minkälainen on näyttöön perustuva viestintäosaamisen kehittämisen käyttöönottoprosessi teho- ja valvontaosastolla. Näytön käyttöönottoa varten tehtiin suunnitelma Ottawa-mallin mukaisesti, jota hyödyntämällä toiminta vakiinnutettiin osaksi hoitohenkilöstön pysyviä viestintäkäytäntöjä. Mallin mukaisesti työyhteisössä arvioitiin näytön käyttöönottoa estävät ja edistävät tekijät. Estävistä tekijöistä sekä niiden ratkaisuehdotuksista tehtiin aineiston analyysi ja luokittelun tuloksena saatiin neljä estävää tekijää (osaaminen, toimintakulttuuri, muutoksenhallinta ja henkilöstöresurssit) ja yhdeksän ratkaisuehdotusta (työyhteisötaidot, tietotaidon kehittäminen, yhteistyö, osaamisen kehittäminen, vuorovaikutus, jaksamisen tukeminen, ilmapiiri, rekrytoinnin ja osaamisen vahvistaminen). Tekijät huomioitiin käyttöönottosuunnitelmassa lisäämällä tiedottamista ja yhteistä keskustelua työyhteisössä, sitouttamalla henkilökuntaa muutokseen ja luomalla sekä ylläpitämällä avointa ilmapiiriä.
Opinnäytetyön tavoitteeseen vastattiin kehittämällä koulutusmalli, jossa on huomioitu potilasturvallisuutta edistävät viestintästrategiat. Yhtenäistämällä toimintatapoja voidaan ehkäistä vaaratapahtumia ja edistää potilaiden laadukasta ja turvallista hoitoa. Operatiivisella tasolla viestintästrategioita käytetään päivittäin, strategioiden käyttöä arvioidaan säännöllisesti ja toimintaa kehitetään edelleen.
Jatkotutkimuskysymykset ovat 1) Miten työyhteisökulttuuria voidaan kehittää niin, että se tukee potilasturvallisen viestinnän toteutumista työyhteisössä? 2) Miten viestintästrategioiden käyttöönotto edistää potilasturvallisuutta teho- ja valvontaosastolla? Miten potilasturvallisuuden kehittymistä mitataan, ja mitä mittareita sen osoittamiseen voidaan käyttää? 3) Miten kehitettyä koulutusmallia voidaan soveltaa muiden erikoissairaanhoidon palvelujen yksiköissä henkilökunnan kouluttamiseksi?