Erityislasten sisarusten vertaistoiminnan hyvät käytänteet
Lahdensuo, Marja; Lindgren, Liisa (2020)
Lahdensuo, Marja
Lindgren, Liisa
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005118453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005118453
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia hyviä ja toimivia käytänteitä erityislasten sisarusten vertaistoiminnan järjestämiseen. Opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia teemoja ja menetelmiä erityislasten sisarusten vertaistoimintaa järjestäneet tahot ovat hyödyntäneet ja kokeneet toimiviksi. Tutkimuksen yhteistyötahona toimi Lakeuden omaishoitajat Ry:n hanke Meidän erityinen perhe. Opinnäytetyön tulosten pohjalta yhteistyötaho saa tärkeää tietoa siitä, millaista vertaistoimintaa erityislasten sisaruksille on hyvä järjestää ja mitä on otettava huomioon.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin pääosin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin puhelimitse. Opinnäytetyöhön haastateltiin kolmen eri hankkeen työntekijää, joilla on kokemusta erityislasten sisarusten vertaistoiminnan toteuttamisesta. Lisäksi aineistona käytettiin hankkeiden verkkosivuja, sisarustyöpajaa ja hankeraporttia, jotka tukivat haastatteluja.
Vertaistoiminnan suunnittelussa oleelliseksi osaksi ilmeni tavoitteiden asettaminen toiminnalle, joiden pohjalta toimintamuotoa alettiin rakentamaan. Vertaistukitoimintaan ei haluttu luoda diagnoosirajoja, vaan kaikki erityistä tukea tarvitsevien sisarukset pystyivät osallistumaan toimintaan. Vertaistoiminnan kantavia teemoja olivat olleet muun muassa erityislapsen sisarusten omien vahvuuksien ja voimavarojen löytäminen sekä tulevaisuuden näkymät. Myös tieto ja ymmärrys erityisyydestä koettiin merkityksellisenä osana vertaistoimintaa. Lisäksi perheen sisäisen vuorovaikutuksen tukeminen nousi tärkeäksi tavoitteeksi. Lapsen ja vanhemman yhteinen aika ilman erityistä sisarusta katsottiin tärkeäksi vertaistoiminnan kannalta.
Erityislasten sisarusten vertaistoiminnan kannalta oli tärkeää myös toimintatapojen juurruttaminen perheiden arkeen. Vanhempien tietoisuuden lisääminen erityisestä sisaruudesta nähtiin myös tärkeänä osana vertaistoimintaa. Vertaistoiminnassa oleellista oli, että lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus kokemusten jakamiseen ei niinkään se, millä menetelmillä toimintaa toteutetaan.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin pääosin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin puhelimitse. Opinnäytetyöhön haastateltiin kolmen eri hankkeen työntekijää, joilla on kokemusta erityislasten sisarusten vertaistoiminnan toteuttamisesta. Lisäksi aineistona käytettiin hankkeiden verkkosivuja, sisarustyöpajaa ja hankeraporttia, jotka tukivat haastatteluja.
Vertaistoiminnan suunnittelussa oleelliseksi osaksi ilmeni tavoitteiden asettaminen toiminnalle, joiden pohjalta toimintamuotoa alettiin rakentamaan. Vertaistukitoimintaan ei haluttu luoda diagnoosirajoja, vaan kaikki erityistä tukea tarvitsevien sisarukset pystyivät osallistumaan toimintaan. Vertaistoiminnan kantavia teemoja olivat olleet muun muassa erityislapsen sisarusten omien vahvuuksien ja voimavarojen löytäminen sekä tulevaisuuden näkymät. Myös tieto ja ymmärrys erityisyydestä koettiin merkityksellisenä osana vertaistoimintaa. Lisäksi perheen sisäisen vuorovaikutuksen tukeminen nousi tärkeäksi tavoitteeksi. Lapsen ja vanhemman yhteinen aika ilman erityistä sisarusta katsottiin tärkeäksi vertaistoiminnan kannalta.
Erityislasten sisarusten vertaistoiminnan kannalta oli tärkeää myös toimintatapojen juurruttaminen perheiden arkeen. Vanhempien tietoisuuden lisääminen erityisestä sisaruudesta nähtiin myös tärkeänä osana vertaistoimintaa. Vertaistoiminnassa oleellista oli, että lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus kokemusten jakamiseen ei niinkään se, millä menetelmillä toimintaa toteutetaan.