Pienen ketunpoikasen tarina : Lapsen edun vahvistaminen tapaamispaikkatoiminnassa
Pyykkö, Marja (2020)
Pyykkö, Marja
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005118400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005118400
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää Keski-Suomen ensi- ja turvakodin Tapaamispaikkatoiminnassa lapsen etua, sillä se on yksi tärkeimmistä arvoista, joka ohjaa kyseistä toimintaa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry.
Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämistyö. Opinnäytetyön tuotoksena on 3–8-vuotiaille sijaisperheissä asuville lapsille suunnattu tutustumismateriaali eli tarina, jonka tavoitteena on tukea lasta hänen tullessaan ensimmäistä kertaa Tapaamispaikkaan tapaamaan biologista vanhempaansa. Tarinan avulla sijaisvanhempi voi myös keskustella lapsen kanssa esimerkiksi biologisen vanhemman tapaamiseen liittyvistä tunteista.
Opinnäytetyön aineisto hankittiin haastattelemalla kahta sijaisvanhempaa käyttäen puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Aineistosta nousi esiin neljä teemaa, joista kaksi vastasi opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin.
Haastatteluissa kävi ilmi, että sijaisvanhempien näkemysten mukaan biologisten vanhempien tapaaminen voi herättää lapsessa monenlaisia tunteita. Lasta saattaa jännittää ennen tapaamista varsinkin tapaamisten alkuvaiheessa, ja erityisesti tapaamisen peruuntuminen voi olla lapselle raskas kokemus. Lapsen kokemat tunteet voivat purkautua tapaamisen jälkeen itkuna. Toisaalta tapaamisten jatkuessa säännöllisesti lasten tunteetkin voivat tasaantua.
Haastatteluissa nousi esiin, että lapset kyselevät enemmän syitä sijaisperheessä asumiseen kuin biologisten vanhempien tapaamiseen Tapaamispaikassa. Tapaamisiin liittyen lapset ovat voineet kysyä keitä tapaamispaikassa on, mitä siellä tehdään ja kauanko siellä ollaan.
Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämistyö. Opinnäytetyön tuotoksena on 3–8-vuotiaille sijaisperheissä asuville lapsille suunnattu tutustumismateriaali eli tarina, jonka tavoitteena on tukea lasta hänen tullessaan ensimmäistä kertaa Tapaamispaikkaan tapaamaan biologista vanhempaansa. Tarinan avulla sijaisvanhempi voi myös keskustella lapsen kanssa esimerkiksi biologisen vanhemman tapaamiseen liittyvistä tunteista.
Opinnäytetyön aineisto hankittiin haastattelemalla kahta sijaisvanhempaa käyttäen puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Aineistosta nousi esiin neljä teemaa, joista kaksi vastasi opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin.
Haastatteluissa kävi ilmi, että sijaisvanhempien näkemysten mukaan biologisten vanhempien tapaaminen voi herättää lapsessa monenlaisia tunteita. Lasta saattaa jännittää ennen tapaamista varsinkin tapaamisten alkuvaiheessa, ja erityisesti tapaamisen peruuntuminen voi olla lapselle raskas kokemus. Lapsen kokemat tunteet voivat purkautua tapaamisen jälkeen itkuna. Toisaalta tapaamisten jatkuessa säännöllisesti lasten tunteetkin voivat tasaantua.
Haastatteluissa nousi esiin, että lapset kyselevät enemmän syitä sijaisperheessä asumiseen kuin biologisten vanhempien tapaamiseen Tapaamispaikassa. Tapaamisiin liittyen lapset ovat voineet kysyä keitä tapaamispaikassa on, mitä siellä tehdään ja kauanko siellä ollaan.